torstai 30. heinäkuuta 2009

Paikkoja, joita ei pitäisi olla

Maanantaina vierailin Auschwitz-Birkenaun keskitysleirissä. Lupailin edellisessä postauksessa kirjoittaa vierailusta, jos vain osaan sanoa jotain. Aika mykkä olen asian suhteen vieläkin – on vaikea keksiä mitään sanottavaa, sillä paikan ajatteleminen mykistää. Kuvia minulla kuitenkin on näyttää, enimmäkseen elleivät kaikki miehen ottamia.

Aloitetaan Birkenausta. Kuka rakentaa rautateitä, jotta ihmisiä saadaan kuljetettua kuolemaan? Natsit rakensivat.



Birkenaussa oli parakkeja ja piikkilankaa loputtomiin. Alue oli todella suuri.



Auschwitz I oli alueena pienempi kuin kuvittelin. Siellä ei myöskään ollut matalia parakkeja, joita Birkenaussa oli ja joita olen nähnyt muualla. Niin, helvetti nämä tiilitalot olivat joka tapauksessa.



Näytteillä oli murhattujen ihmisten tavaroita (kenkiä, hammasharjoja, matkalaukkuja, jalkaproteeseja...) kuten myös hiuksia mutta myös murhaväline: kuvassa on Zyklon B -purkkeja.



Auschwitz I:n kaasukammio-krematoriorakennus näytti ulkopäin tältä:



Kertokoot nyt kuvat puolestaan, sillä minä en osaa enempää sanoa. Eikä se johdu siitä, ettei tuo vierailu olisi tuntunut miltään. Se johtuu vain siitä mykistävyydestä. Kunpa ihminen älyäisi edes joskus kuunnella itseään ja ymmärtää, milloin on tullut hulluksi.

3 kommenttia:

  1. Minä kävin vierailemassa Auschwitzissa 19 vuotta sitten, kun kuoromme reissulla matkasimme läpi Puolan kohti Unkaria. Kokemus oli jo silloin juuri 16 vuotta täyttäneenä hurja - ei sitä voinut käsittää, miten ihmisiä oli oikeasti voitu sinne kuljettaa ihan vaan tapettavaksi... Voisin kuvitella, että näin aikuisella iällä vierailu tuolla olisi vielä suurempi järkytys.

    VastaaPoista
  2. Paikka tuntuu jo käymättä niin mykistävältä ja koskettavalta, etten ehkä koskaan pysty menemään sinne katsomaan kaikkea sitä paikan päältä...koskettamaan niitä samoja tiiliseiniä joita vasten tuhannet itkivät viimeisiä kyyneleitään, kunnes nekin loppuivat... huh

    VastaaPoista
  3. Hullua on, että kyllä noilla keskitysleirellä pystyy vierailemaan, vaikka luulisi, ettei mieli kestä sitä. Mutta totuus on kai se, että tuollainen joukkomurha on niin käsittämätön, että ihmisen mieli suojelee itseään eikä ihminen edes täysin pysty käsittelemään (tai miten se pitäisi sanoa) tuota kauheutta. Jostain sellaisesta täytyy olla kyse, koska muutenhan ihmiset oksentelisivat kauhusta kun käyvät esim. Auschwitsissa. Minusta on niin tavattoman käsittämätöntä sekin, että ihmiset vietiin kodeistaan noin vain. Ei sitäkään oikein pysty ymmärtämään, että niin on tapahtunut, saati sitten sitä, että ihmisiä aletaan järjestelmällisesti kuljettaa junalla pitkiä matkoja jonnekin, missä on järjestetty olosuhteet, joissa heidät voidaan mahdollisimman tehokkaasti tappaa.

    VastaaPoista