Sähköpostiini oli ilmestynyt outo yhteydenotto. Joku mies Ranskasta ehdotti, että muuttaisin Pariisiin elämään ”aviollista elämää” hänen kanssaan. Teksti oli ilmeisesti käännetty suomeksi jollain säälittävällä käännösapparaatilla.
Niin sitä vain väitetään, ettei kotoa tulla hakemaan. Ei näköjään pidä paikkaansa. No, vakavasti puhuen tämä on naurettavaa. En ota mitään ihme miestä Pariisista vaan olen ottanut tuon, joka istuu tuolla näpyttämässä toista tietokonetta, enkä vaihda.
Eikä Pariisi ole edes suosikkikaupunkini. Olen valittanut siitä tässä blogissa aiemminkin – se ei ole romantiikan pesä! Tosin mieheni kanssa voisin mennä kokeilemaan, löytyisikö sitä romantiikkaa sieltä sittenkin. Kai siellä jotain muutakin on kuin pikkusormi pystyssä keitettyjä keitoksia, joista puuttuu esim. italialaisen ruuan mutkattomuus. Niin, ruualla on suuri merkitys romantiikassa. Ok, ja kai siellä on kauniita puistoja. Ja Louvre on näkemättä sisältäpäin.
Takaisin asiaan. Lisäksi epäilen, että tuo samainen sähköposti, jonka minä sain, on käännetty useille yhtä omituisille kielille kuin suomi – ja todella toivon, ettei kukaan siihen vastaa. Tai no sen verran sen lähettäjälle voisi joku vihjata, että hän tuskin saa oleskelulupaa Ranskaan, jos avioituu jonkun suomalaisen, ruotsalaisen tai vaikkapa itävaltalaisen kanssa.
Sen vielä sanon, että jos kerran kositaan, miksi sen pitää olla tällaista? Pystyn kyllä keksimään paljon parempaa kuin jonkun tuntemattoman, jota en ole koskaan tavannut ja joka lähettää sähköpostin, jossa ä-kirjaimet ovat muuttuneet merkiksi, jota kielessäni ei ole. Minä rakastan ä-kirjaimia. Ja tuota miestä, joka soittaa tuolla puhelimellaan Les Miserablesia.
Olen aika lailla samaa mieltä kanssasi Pariisista. Asuin siellä puoli vuotta ja se riitti, ei ole enää mitään hinkua takaisin. Kaupungissa on hyvätkin puolensa, mutta muuten se on minusta yliarvostettu ja omaan hypetykseensä liiaksi uskova paikka. Maailmassa on paljon muuta huomattavasti paljon mielenkiintoisempaa nähtävää.
VastaaPoistaNo oletpas saanut merkillisen epätoivoisen sähköpostin! Ei minulle vaan ikinä... ;D
VastaaPoistaItse en ole Pariisissa käynyt, mutta Ranskassa kylläkin. Matkustaminen laivalla Englannista Ranskaan oli aika erikoinen kokemus sinänsä, että ranskalainen henkilökunta ei joko osannut tai halunnut puhua englantia.
Ainakin siellä se stereotypia, jonka mukaan ranskalaiset eivät halua puhua englantia, osoittautui oikeaksi. Osa henkilöstöstä nimittäin selvästikin ymmärsi englantia, mutta silti vastaukset ja kysymykset esitettiin poikkeuksetta ranskaksi. Alkoi vähän ärsyttää.