1) Olen lukenut Sybille Steinbacherin kirjan ”Auschwitz – lyhyt historia”.
2) Olen katsonut mieheni kanssa 6-osaisen televisiodokumenttisarjan ”Auschwitz ja lopullinen ratkaisu”.
Tänään olen kotona ja huomenna Auschwitzissa. Olen aiemmin käynyt kahdessa keskitysleirissä (Sachenhausenissa ja Dachaussa) ja nyt on sitten vuorossa tämä kuuluisin.
Tätä osaa saksalaisesta tehokkuudesta on mahdotonta ihailla. Se on melkein ainut, mitä tämän asian äärellä pystyy sanomaan. En vieläkään ymmärrä, miten niin suuret ihmisjoukot saatiin mukaan joukkotappamiseen. En ymmärrä, kuinka keskitysleireillä olleet pystyvät näiden vuosikymmenien jälkeenkään kertomaan kokemuksistaan rauhallisesti, itkemättä. Dokumentissa olevat ihmiset olivat nimittäin enimmäkseen yllättävän rauhallisia.
Halusin tietää taustoja Auschwitzista ennen kuin menen siellä käymään. Steinbacherin kirja ja tuo dokumenttisarja täydensivät hyvin toisiaan. Kieroutuneita yksityiskohtia riitti:
- Lääkärit vähät välittivät Hippokrateen valastaan, vaan tekivät kuolemaan johtavia kokeita leirin vangeilla ja toisaalta olivat paikalla kaasutuksissa vain siksi, että vahtivat sitä, ettei vain kaasuttajien henki ollut vaarassa.
- Ketkä kustansivat kuljetukset kuolemanleiriin? Tietenkin ne, jotka kuljetettiin kaasutettaviksi. He ostivat matkalle junalipun, koska oli pakko.
- Miksi ampumisista siirryttiin kaasutuksiin? Koska tappajien psyyke hajosi siihen tappamiseen ampumalla. (No, joku olisi voinut keksiä, että ei tapeta sitten, kun se kerran tuntuu pahalta.)
- Ketkä siivosivat jäljet, kun kaasukammio oli täynnä kuolleita? Vangit, joiden erikoistehtävänä tuo työ oli. Ja ruumiita riitti poltettavaksi.
- Miksi liittoutuneet eivät pommittaneet kaasukammioita hajalle, kun saivat tietää niistä? Sen kun tietäisi.
Huomenna suuntaan kuitenkin kulkuni joukkomurhapaikalle. Jos osaan sen jälkeen sanoa jotain, kirjoitan siitä kyllä myöhemmin.
Lähden siis tänään matkalle ja palaan kymmenen päivän kuluttua. Karun alun jälkeen päädymme romanttisempiin maisemiin: Prahaan ja Salzburgiin. Matkan lopulla käymme myös Neuschwansteinin linnassa. Nämä muut kohteet sitten hieman tasoittavat tuota aloituskohdetta. Jos onnistuu, saatan tehdä matkallakin postauksen tai pari.
Päädyin eilen parin mutkan kautta etsimään tietoa niistä Charles Mansonin perheen tekemistä murhista. Luulen, että siinä oli kyse samanlaisesta kuin Hitlerin toimista, mutta pienemmässä mittakaavassa. Tarkoitan siis ihmisten manipulointia ja aivopesua. Mutta miten joku saa kokonaisen valtion omien sairaiden ajatustensa taakse, se on jo hämmästyttävää.
VastaaPoistaJa luulen, että keskitysleiri oli kokemuksena jotain niin kamalaa, että ne ihmiset ovat lakanneet itkemästä jo kauan sitten.
Haluaisin kyllä joskus kanssa käydä jollain keskitysleirillä.
Kuulostaa mielenkiintoiselta reissulta. Auschwitz on yksi sellainen paikka, jossa todella haluaisin käydä. Olen lukenut tuon saman kirjan, taisi olla viime kesänä. Samoin katsoimme oman mieheni kanssa mainitsemasi dokumentin. Ajatuksia herättäviä - varmasti oikein hyvä pohja vierailulle.
VastaaPoistaHyvää reissua sekä alku- että loppupäähän!