Olimme tässä miehen kanssa pienellä kotimaan matkalla ja siinä autossa istuessa ehti lueskella yhtä jos toista lehteä. Anna-lehdestä (28/2009) jäi mieleen Mervi Alatalon artikkeli ”Vihdoin oikeissa nahoissa”. Siinä kerrottiin 23-vuotiaasta Sakusta, joka on syksyllä aloittamassa hormonihoidot muuttuakseen myös fyysisesti naisesta mieheksi. Sosiaalisen muutoksen mieheksi hän on jo aloittanut ja siksi haluaakin ihmisten kutsuvan häntä Sakuksi, ei Salliksi, joka on hänen alun perin saamansa nimi.
Teksti on rakennettu siten, että sekä Saku että hänen äitinsä kommentoivat tilannetta. Sakun kohdalta aistii selvästi tuskan, jota hän on kokenut koko elämänsä ja joka on ollut erityisen paha murrosiässä, kun hän on alkanut muuttua kropaltaan naisellisemmaksi. Äiti on hämmennyksissään eikä osaa kutsua Sakua pojakseen. Tuntuu aika omituiselta, kun hän kertoo, että hän ja Sakun sisar käyttävät Sakusta joskus nimitystä Henkilö.
En usko, että kukaan lähtee sukupuolenkorjaukseen huvikseen, sen verran rankka prosessi se varmasti on. Voi vain huokaista helpotuksesta, että onneksi sitä haluaa olla nainen kun on sellaiseksi syntynyt. En myöskään ymmärrä, keneltä se on pois, jos joku toinen halutessaan korjauttaa sukupuolensa. Toisaalta on myönnettävä, että on vaikea sanoa, kuinka nopeasti asian kanssa pääsisi tosissaan sinuiksi, jos kyseessä olisi joku todella läheinen.
Tuo lehtijutun Saku vaikuttaa kuitenkin siinä mielessä rohkealta, että hän lähtee prosessiin jo noin nuorena. Sitä jäin kuitenkin hämmästelemään, että hän ei ainakaan aluksi suunnittele haluavansa muita leikkauksia kuin rintojenpoiston. Testosteronihoidot muuttavat häntä tietenkin miehisempään suuntaan, mutta eikö hän ikään kuin jätä muutosprosessia kesken? Ihmettelen vain, en sano, miten pitäisi toimia, koska ei minulla ole tällaisesta kokemusta. Itsestäni vain tuntuisi, että jos en kokisi olevani nainen, naisen alapää itselläni ahdistaisi melkoisesti sekin, eivät pelkät rinnat.
Niin, onneksi kaikki maailman ahdistukset eivät kuitenkaan ole kasaantuneet kohdalleni. Voi vain kuvitella, millainen murrosikä Sakulla on ollut, kun ei se naiseksi muuttuminen ollut helppoa itsellekään. Olin aivan kauhuissani, kun äitini ehdotti, että minulle pitäisi ostaa rintaliivit – olisin ollut luultavasti ylivoimaisesti ensimmäinen luokallani, jolla olisi sellaiset ollut. Mutta sitten kun toiset alkoivat tulla perässä kuukautisineen kaikkineen, olin pettynyt. Miksi en saanut olla ainoa ”täydellinen”, jolla oli kaikki naisen merkit? Niin, kasvaminen on aina vaikeaa – onneksi se on useimmille vain normaalin vaikeaa. Tsemppiä Sakulle, jonka kasvaminen on selvästi ollut jotain muuta.
Tuo, että ei ole sinut omassa nahassaan, ja tuntee olevansa väärässä kehossa, on todella vaikeaa. Keväällä edesmennyt sisareni muuttui myös veljeksi, mutta koska hän ei halunnut olla veljeeni tai minuun yhteydessä moneen vuoteen, en nähnyt häntä "veljenä". Parempi ehkä niin, omaisille ei ole helppoa kun läheinen muuttaa sukupuolta, vaikka sitä muutosta ymmärtäisikin. Sisareni tunsi kuulemma jo lapsena kuuluvansa väärään kehoon,eikä koskaan leikkinyt tyttöjen jutuilla,vaan ainoastaan miehiset jutut kiinnostivat. Hän poistatti rintansa ja otti hormoneita, oliko hän myös tehnyt enempää, sitä en tiedä....Minulle taas naiseksi muuttuminen oli ihan positiivinen kokemus; en ainakaan muista mitään negatiivista siitä prosessista.
VastaaPoistaEhkä tässä on taustalla se sama vaikeus kuin vaikkapa huomata olevansa lesbo tai homo. Senkään myöntäminen itselleen ei ole ihan helppoa. Ero tietenkin on se, ettei se vaadi sukupuolen vaihtamista.
VastaaPoistaErittäin läheinen ystäväni on lesbo. Jos hän kokisikin, että hän on syntynyt väärään sukupuolellisesti väätään vartaloon, niin minulle se olisi samantekevää. Tietenkin se on eri asia, koska hän on ystäväni, ei sukulaiseni. Mutta olen saanut huomata ja oppia, että jos löytää oman paikkansa ja ympäristönsä, niin hyväksyntää ja ymmärrystä löytyy. Valitettavasti se ei vain aina löydy omasta perheestä.
Minusta kuulostaa kauhealta, että Sakua kutstuaan vain "henkilöksi".
Niin, se olisi varmasti parasta, että jokainen voisi olla oma itsensä ja saada sellaisena hyväksyntää. Mutta kyllä vaatii kovasti rohkeutta myöntää läheisilleen olevansa homo tai lesbo puhumattakaan siitä, että myöntää haluavansa olla toista sukupuolta kuin mihin on biologisesti syntynyt.
VastaaPoista