maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kannella on väliä

Hyvä kansi myy, sen tietävät varmasti kaikki mediatalot ja kirjakustantamot. Hyvästä kannesta voi tietenkin olla monia näkemyksiä, mutta itse olen joutunut viime aikoina kokemaan kansipettymyksiä.

Tapaus 1: Image-lehden kannet 

Image luottaa nykyään siihen, että mies kannessa myy. Ei siinä mitään, ei minulla on mitään mieskansia vastaan. Mutta miksi kannessa olevat miehet pitää esittää tylsästi? Tietenkin tylsäkin menisi, jos ei olisi jo aiemmin tottunut parempaan. Image on perinteisesti kuvannut joko raflaavia, näyttäviä tai näyttävän raflaavia kansikuvia, esimerkiksi Krista Kosonen Kill Billin The Bridena…


 ... tai Viivi Pumpasen kuin suoraan Bon Tempsista reväistynä.


Viime aikoina olemme saaneet nähdä vain Hjallis Harkimon Hjallis Harkimona…


… ja Sami Hyypiän Sami Hyypiänä.


Olisin tietenkin ennemmin nähnyt vaikka Harkimon Julius Caesarina ja Hyypiän Napoleonina. Nämä kannet olivat yksinkertaisesti tylsiä. Irtonumerohyllystä lehti ei taatusti tarttuisi käteen, ellei tietäisi sen sisältävän hyvin kirjoitettuja lehtijuttuja.

Tapaus 2: Lohikäärmetanssi 1 

Kauan odotettu George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarjan viides osa ilmestyi viimein suomeksi. Olin tietenkin odottanut sitä kuin kuuta nousevaa. Mutta kun näin osan kansikuvan, olin tahtomattanikin järkyttynyt. Olen rakastanut Petri Hiltusen aiempiin osiin tekemiä kansia, mutta tämä uusi kansi oli väritykseltään jotenkin liian valoisa – ja se sisälsi liian vähän lohikäärmeitä. Myönnettäköön, etten ole lukenut kirjaa, joten en osaa sanoa, onko teoksen nyt ilmestyneessä ensimmäisessä puoliskossa lohikäärmeitä lainkaan. Mutta seisova peura ei vastannut mielikuvaani kirjasta, jonka nimi on Lohikäärmetanssi. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole pelkoa, että kirja jäisi kansikuvansa takia kaupan hyllyyn, joten Westerosissa lienee kaikki kuitenkin hyvin.