Isäkö vastaa tyttärensä siveydestä?

Kuva on osoitteesta FreeFoto.com

Samainen Image, jossa Riku Korhonen kertoi itkemättömyydestään (6-7/2009) sisälsi Joanna Palménin artikkelin ”Isin tytöt”. Se kertoi amerikkalaisista Purity ball –tanssiaisista, joista tosin olin kuullut aiemminkin, mutta joita aloin taas miettiä uudelleen.

Purity ball ovat siveystanssiaiset, joihin isä vie tyttärensä ja joissa tytär sitoutuu elelemään ilman seksiä siihen asti kunnes on mennyt naimisiin. (Tosin alkuperäisten tanssiaisten perustajat Randy ja Lisa Wilson perustavat omat tanssiaisensa sille, että itse asiassa isät tekevät lupauksen suojella tyttäriään.) Tyttäret ovat tanssiaisiin osallistuessaan siinä 12-14-vuotiaita. Kovin monella lupaus ei toimi, sillä artikkelissa todetaan, että ”88 prosenttia lupauksen tehneistä rikkoo sen”.

Tanssiaisten taustalla on siis ajatus isän merkittävästä roolista koko perheen elämässä. Randy Wilson kuvaa isän ja äidin tehtäviä näin: ”Lapsen identiteetti rakentuu isän mukaan. Isä on perheen elättäjä, hän on fyysisesti ja biologisesti vahva eikä emotionaalisesti yhtä sidoksissa lapseen. Äidillä on tietenkin todella tärkeä rooli, ja avioliitto on perheen hyvinvoinnin perusta. Mutta nainen on ennemminkin elämän antaja ja ruokkija. Hänen tehtävänsä on kasvattaa lapsia arjessa, varoitella ja kieltää. Toki isätkin sitä joskus tekevät, mutta se ei välttämättä kuulu heidän rooliinsa.” Hän väittää myös, ettei Wilsonien tanssiaisissa tyttäriä pakoteta antamaan siveysvalaa, koska heidän esiaviollisesta seksistä pidättäytymisensä ei ole vanhempien asia. Uskoisikohan tuota? Minusta se ei ole vanhempien asia, mutta Wilsonien mielipiteen on vaikea uskoa olevan sama.

Minulla tökkää aika pahasti ajatus siitä, että nimenomaan isä vaikuttaa automaattisesti siihen, millainen lapsesta tulee identiteetiltään. En kiistä isän merkitystä, mutta miksi isä olisi tärkeämpi kuin äiti, varsinkin jos kasvatusvastuu on kuitenkin annettu pitkälti äidille noissa perheissä, joissa arjen varoittelut ja kieltämiset hoitaa nimenomaan äiti. On jotenkin hassua, että isän ajatellaan olevan emotionaalisesti kauempana lapsesta kuin äidin mutta kuitenkin merkittävämpi siinä, mikä lapsesta tulee.

Minusta riippuu ihan lapsesta ja vanhemmista, kummasta vanhemmasta tulee läheisempi. Olisi tietysti mukava, jos molemmat vanhemmat olisivat lapselle läheisiä ja yhtä tärkeitä.

Siveyslupausten takana on tietenkin usko Jumalaan. Suomessakin vaikutti ”Tosi rakkaus odottaa” -liike, joka on tainnut hiipua pois. Siinä ei kuitenkaan tanssattu neitsyyden säilyttämisen kunniaksi eikä lupaukseen ymmärtääkseni mitenkään liittynyt isäsuhde. Itsehän jokainen saa omalta kohdaltaan tehdä päätöksiä, joten mikäs siinä. Mutta on vaikea hyväksyä sitä, että lapsen seksielämä kuuluisi millään lailla vanhemmille ainakaan sen jälkeen kun lapsi on saavuttanut sellaisen iän, jossa seksiä ylipäänsä on järkevä harjoittaa (siitä, mikä se ikä on, on tietysti varmasti monta mielipidettä). Seksuaalikasvatusta kuuluu antaa kotona, eikä koti saa olla välinpitämätön, mutta jokaisen yksityisasia on, haluaako harrastaa seksiä ennen avioliittoa vaiko odotella hääyötä tai sitä häiden jälkeistä päivää, jolloin on toipunut juhlistaan riittävästi harrastamaan seksiä.