torstai 14. marraskuuta 2013

Enää eivät naiset saa puhua miehistä – ainakaan valkokankaalla

Elokuvan naishahmojen lukumäärä, puheseura ja puheenaiheet ovat kovin tärkeä asia. Tätä mieltä on Bechdelin testi, josta Helsingin Sanomat uutisoi tänään suurin otsikoin. Testin tarkoituksena on paljastaa jotakin naisen presentaatiosta elokuvassa. Paha homma vain, että sen tarkastelutapa on hieman omituinen – itse asiassa siinä määrin omituinen, että testin tulos ei kerro yhtään mitään järkevää.

Elokuva läpäisee Bechdelin testin mikäli siinä täyttyy kolme ehtoa:

1) Elokuvassa pitää olla vähintään kaksi nimettyä naishahmoa.
2) Näiden naisten pitää höpötellä keskenään.
3) Keskustelunaiheena pitää olla jokin muu kuin mies/miehet.

No mitä tällaisen testin läpäiseminen sitten kertoo elokuvasta? Täsmälleen sen, täyttyvätkö nämä ehdot, muttei muuta. Siitä, että ehdot täyttyvät tai eivät täyty, ei voi päätellä esim. seuraavia asioita:

- ovatko naiset sivu- vai pääosassa
- ovatko elokuvan naisroolit moniulotteisia vai eivät
- mikä on naisten suhde elokuvan miehiin
- mikä on naisten suhde elokuvan muihin naisiin

Helsingin Sanomien artikkeli mainitsee mm. Lara Croft – The Tomb Raider -elokuvan esimerkkinä filmistä, joka ei ole läpäissyt testiä. Tuskin Lara Croft kovin moniulotteinen hahmo on, muttei hän myöskään ole mitenkään mieshahmoille alisteinen, joten feministien ei tarvitse olla huolissaan. Toisaalta monet lesbopornoelokuvat varmasti läpäisevät testin mennen tullen. Monia Bechdelin tekstin kannattajia tämä saattaa jossain määrin häiritä. 

No eipä testi tietysti lupaakaan kertoa mistään mitään. Sen läpäiseminen tai läpäisemättä jättäminen ei tarkoita mitään. Tällä tavalla ei löydetä stereotypioita, ei seksismiä, ei yhtään mitään. Miksi sitten jotkut elokuvateatterit Ruotsissa haluavat ilmoittaa elokuvien mainonnan yhteydessä, onko elokuva saanut Bechdelin testistä puhtaat paperit ja jotkut haluaisivat saman käytännön Suomeenkin? On vaikea ymmärtää, mitä hyödyllistä tietoa asiakas tästä maininnasta saa – paitsi sen, että voihan sitä aina protestiksi mennä katsomaan juuri ne elokuvat, jotka eivät ole läpäisseet testiä. Minulla kun ei ainakaan ole mitään esim. miehistä kertovia elokuvia vastaan, eikä sitäkään vastaan, että elokuvien naiset puhuvat miehistä.

2 kommenttia:

  1. Testi ei kerro paljon mitään siitä, minkälaisia naishahmoja elokuvassa on, mutta on sillä silti arvonsa. Jo sen, että tällainen testi voi olla olemassa eikä yllättävän moni elokuvia läpäise sitä, pitäisi itsessään olla hälyttävää. Naisia on kuitenkin puolet (vai enemmän?) maapallon väestöstä, joten on kyllä kumma, ettei meitä elokuvissa juuri näy. Tai että meillä ei ole mitään sanottavaa, joka ei liity miehiin. Testillä on omat heikkoutensa, mutta se on omiaan kiinnittämään huomiota tähän epäkohtaan. Minusta on hienoa, että testi saa lisää näkyvyyttä, mutta samalla kyllä pitäisi huomioida, ettei testin läpäisevä elokuva välttämättä ole täydellinen naisten kannalta.

    VastaaPoista
  2. Tästä asiasta on keskusteltu kohtalaisen paljon elokuvaharrastajien kesken...yleisesti ottaen Bechdel-testi soveltuu huonosti kuvaamaan yksittäisiä elokuvia. Se sivuuttaa esim. joitain toimintaleffoja joissa dialogi ei ole kauhean tärkeää vaikka mukana olisikin vahva nainen, ehkä jopa pääosassa...ja sitten on toki lukuisia tapahtumapaikkoja joihin on vähän vaikea ympätä keskustelevia naisia ilman vahvaa päälleliimausta (sotarintama, vankila...)
    Ja toisaalta testin voi läpäistä kirkkaasti puhtaalla misogynialla, ja elokuvan hyvyydestä tai huonoudesta ei sanota mitään.

    Kiinnostavampi se on kun tarkastellaan isompia joukkoja elokuvia. Vaikkapa kaikki elokuvat jotka tällä hetkellä pyörivät kotikaupungin teattereissa, tai viikonlopun aikana televisiossa esitettävät elokuvat, tai kaikki parhaan elokuvan Oscarin saaneet elokuvat kautta aikojen. Sinänsä testin vaatimukset eivät ole mahdottomat joten jos testin läpäiseviä elokuvia on kovin pieni osuus noista ryhmistä niin sopii ihmetellä...

    VastaaPoista