perjantai 4. joulukuuta 2009

Rajansa Raamatun elävöittämiselläkin

Hesari esittelee usein matkailusivuillaan ihan kiinnostaviakin matkailukohteita, joita voisin itsekin harkita. Tänään oli kuitenkin vuorossa sen verran uskomaton matkakohde, että en tiennyt, mitä olisi pitänyt sanoa. Orlandossa on Holy Land Experience -niminen teemapuisto, jossa voi tutustua Raamatun tarinoihin mm. osallistumalla (erillistä 35 dollarin maksua vastaan) Jeesuksen ristiinnaulitsemisnäytelmään. Jeesuksen kanssa voi poseerata myös valokuvassa tai vaikkapa heittää hauskaa legendaa.

Onneksi Jeesus nousi haudastaan, koska jos ei olisi noussut, hän kiemurtelisi siellä melkoisissa tuskissa nyt. Arvostan – vaikka itse olenkin lähinnä pakana (vaikka toistaiseksi kuulunkin kirkkoon) – esimerkiksi Oberammergaussa 10 vuoden välein järjestettävää kärsimysnäytelmää. Minusta Raamatun tapahtumia saa ilomielin esittää näytelminä ja tehdä sillä lailla tarinat ihmisille eläviksi. Teemapuisto on kuitenkin eri asia. Ei Jeesus ole mikään Mikki Hiiri, joka voidaan laittaa teemapuistoon kekkuloimaan ja poseeraamaan ihmisten kanssa. Eikä Jeesukselle juttelu kyllä ole millekään Jeesus-asuun pukeutuneelle keskinkertaiselle näyttelijälle juttelemista. Pakanastakin tuntuu, että nyt rienataan ja kovaa.

Hesarin jutussa kerrotaan myös pariskunnasta, joka oli vienyt 4-vuotiaan lapsensa katsomaan ristiinnaulitsemisnäytelmän verenlentoa. Lasten kuulemma ”täytyy tietää, mitä Jeesuksen piti kestää ja mitä hän puolestamme teki”. Ja lapsen varmasti kuuluu nähdä vuosikausia painajaisia siitä, kuinka parrakasta miestä ruoskitaan ja kuinka hänet hakataan kiinni ristiin. Uskomatonta! Sanoiko joku joskus jotain siitä, kuinka asiat mukautetaan lapsen ikätasoon? Voisiko Jeesuksesta kertoa hieman vähemmän verisesti, jos nyt yleensä haluaa kertoa?

Tuon nelivuotiaan äiti piti muuten teemapuistoa tylsänä lukuun ottamatta näytelmiä. No, jos teemapuistossa ei paljon muuta ole kuin nuo näytelmät, kai ihmiset sitten maksavat sen 35 dollaria nähdäkseen eräänlaisen näkemyksen pääsiäistapahtumista. Itsestäni tuo kyllä kuulostaa irvokkaalta rahankeruulta, sillä pelkkä portista sisälle pääsykin maksaa aikuiselta 35 dollaria. Eikö sillä hinnalla voisi päästä katsomaan myös esityksiä?

Tiedä sitten, olisiko yhtään sen pyhempi olo, jos menisi Jerusalemiin katsomaan oikeita Raamatun tapahtumapaikkoja. Taitavat niissä paikoissa tungeksia sellaiset turistilaumat, että sekin voi tuntua rienaukselta – en tiedä, kun en ole käynyt. Vatikaani ei ainakaan tuntunut rauhan, rukouksen ja pyhyyden tyyssijalta vaan turistirysältä. No, sekin on kuitenkin lähempänä jotain aitoa kuin jokin teemapuisto keskellä amerikkalaista markkinataloutta, vaikkei Jeesus Roomassa koskaan käynytkään.

4 kommenttia:

  1. Isäntä on meillä Ameriikasta peräisin ja kun itse ihmettelin kyseistä matkailukohdetta, niin se kysyi että etkö sinä tajua. En, mitä pitäisi tajuta? se sanoi että ne ovat niitä kristittyjä fundamentalisteja, jotka siellä käyvät. Ristiretkiä vailla ja sitä rataa.

    Mahtaa meillä Euroopassakin fundamentalisteja olla, mutta ei kai sentään rahastavia fundamentalisteja. Sanotaan kyllä että juuri fundamentalistit kaikissa maissa ovat ökyisäntiä ja -emäntiä.

    VastaaPoista
  2. Oho, aika hurja ja mauton teemapuisto. Tervetuloa Jerusalemiin tutkimaan "aitoa" ymparistoa. Turisteja on taallakin, mutta ei valtavina laumoina. Myos Gennesaretin ymparitossa ja on paljon pyhia paikkoja, jossa voi tutustua Uuden Testamentin tarkeisiin tapahtumiin. Historia on nain paikan paalla kiinnostavaa vaikka "pakanoita" olisimmekin!

    VastaaPoista
  3. Tässä teemapuistossa minua eniten puistattaa se, että periaatteessa syvällisestä ja henkilökohtaisesta asiasta tehdään häpeämättömän pinnallista viihdettä. Että jotenkin koko juttu tuotteistetaan ja esineellistetään, ja sitten valehdellaan silmät kirkkaina, että uskosta tässä on kyse. Eiköhän sen uskon voi jokainen löytää ihan itsestään, jos löytää. Ei siihen mitään markkinavoimia tarvita.

    VastaaPoista
  4. Ripsa - amerikkalainen kulttuuri ei todellakaan ole minulle läpeensä tuttu, joten ehkä juuri siksi välillä ihmetyttävät nämä ilmiöt. Toisaalta ihmettelisin niitä varmasti, vaikka tietäisinkin, miten amerikkalainen mieli välillä (siis osalla amerikkalaisista) pelaa. Jännää sinänsä, että tuo fundamentalistien halu päästä pyhiinvaeltamaan ei saa heitä lähtemään oikeasti pyhille paikoille vaan jonkin "muovisen" ääreen. Osalle se on varmasti rahakysymys, osasta se "muovinen" on ilmeisesti hienoa.

    Anumorchy - hauska kuulla, että jokaista kuuluisaa paikkaa eivät ole turistit onnistuneet pilaamaan! Monissa paikoissa ei voi valitettavasti kokea mitään, koska ympärillä pyörii turistilaumoja. Miehen kanssa olemme kyllä havainneet, että valitamme tästä tavallaan turhaan, koska turisteja olemme itsekin kaikissa kuuluisissa paikoissa.

    Anzi - minustakaan tuo tuollainen kaupallisuus ei oikein tunnu käyvän yksiin uskon kanssa. Siksi juuri käytin tuota Mikki Hiiri -vertausta. Voi olla hauska olla samassa valokuvassa Mikin kanssa, mutta on jotenkin irvokasta poseerata muka Jeesuksen kanssa valokuvassa. Minusta tuntuu myös, ettei mitään hengellistä tunnetta voi löytyä ihmismassassa ja melussa. Hiljaiset kirkot ovat paljon parempia siihen. Sekin minua ihmetyttää, että ilmeisesti monia uskovia tällainen kaupallisuus ei häiritse, mutta minua pakanaa se kammoksuttaa. Jotenkin Jeesus tuntuu olevan minulle paljon pyhempi kuin joillekin niille, jotka paljon enemmän hänestä paasaavat.

    VastaaPoista