Kyllä minä ainakin katson äijäelokuvia

Olen hirveä hamstraamaan aikakauslehtiä ja nyt siivotessani ja katsoessani läpi, mitä lehtiä voi heittää pois, törmäsin mm. vuodelta 2006 peräisin olevaan Tiede-lehteen (7/2006). Havaitsin, että lehdessä oli Veijo Hietalan kolumni, jonka aihe sopii keskusteltavaksi nyt aivan yhtä lailla, kuin se olisi kelvannut kolme vuotta sitten. Kolumnin otsikko on ”Äijien ja mimmien elokuvat?” ja se käsittelee sitä, että miesten ja naisten elokuvamaut eroavat toisistaan ainakin jossain määrin.

Hietala kertoo siitä, kuinka on 1970-luvulla kiistellyt silloisen tulevan vaimonsa kanssa leffareissun elokuvavalinnasta. Ilmeisesti kolumninsa kirjoittamisen aikoihin hän on löytänyt nettisivuston, jossa on äänestystulos siitä, mistä elokuvista miehet pitävät ja mistä naiset. Listoilla on 50 elokuvaa. Hietala tekee johtopäätöksen, että Amélie, Tuulen viemää ja Brokeback Mountain ovat todellisia naisten elokuvia, koska niitä ei miesten TOP 50:ssä ole. Miehet puolestaan ovat äänestäneet listalleen Pulp Fictionin ja Hyvät, pahat ja rumat. Näitä elokuvia naisten listalla ei ole 50 parhaan joukossa, joten niiden täytyy olla miesten elokuvia. Ne ovat sijoittuneet vieläpä korkealle miesten listalla: sijoille 4 ja 5.

Itselle tulee väkisinkin mieleen eräs kerta, kun meillä oli käymässä naispuoleinen vieras. Hän katsasti kirjahyllyjämme ja sanoi sitten minun kirjahyllyni edessä: ”Nämä ovat minun elokuviani.” Sitten hän osoitti mieheni kirjahyllyä ja sanoi: ”Nuo ovat minun mieheni elokuvia.” En tiedä, mutta ehkä vasta silloin aloin ajatella, että minulla ja miehelläni todellakin olisi erilainen elokuvamaku, minulla muka naisellinen ja hänellä miehinen.

Jos minun pitäisi vertailla itseni ja mieheni elokuvamakua, sanoisin, että minulla on enemmän ”mieselokuvasuosikkeja” kuin hänellä ”naiselokuvasuosikkeja”. Hietalakin toteaa kolumnissaan, että ”nykynaiset kyllä tykkäävät katsoa actionia”. Olisiko naisten elokuvamaku sitten laajempi? En tiedä, minun miehelläni ainakin on mielestäni todella laaja elokuvamaku. Oma makunikin on niin laaja, että haluan jopa ylpeillä sillä, mutta itse asiassa juuri actionia en oikeastaan katso, ellei toimintaa sitten ole ympätty historialliseen tai tulevaisuuden viitekehykseen.

Hietala pohtii, että naisiin ”ei näköjään kolahda raa’an väkivallan ja komedian yhdistäminen.” Tämä selittäisi sen, etteivät naiset pidä Pulp Fictionista tai Hyvistä, pahoista ja rumista. Minä rakastan Pulp Fictionia ja pidän Tarantinoa lähinnä nerona varsinkin tyylitajullisesti, mutta täytyy myöntää, etten päässyt dollaritrilogiaan oikein sisälle. Mieheni puolestaan rakastaa sekä Tarantinoa että Sergio Leonea – ja varsinkin Ennio Morriconea.

Entäpä sitten naisten suosikkielokuvat? Amélie on minusta aivan ihana ja Tuulen viemästä pidän myös. Sen sijaan Brokeback Mountain ei kyllä iskenyt. Katsoin sitä erään ystäväni seurassa, emmekä kumpikaan saaneet minkäänlaista inspiraatiota siitä.

Otetaanpa pieni suosikkielokuvieni lista. Tässä eivät välttämättä ole kaikki kaikkien aikojen parhaat elokuvat, mutta ainakin tämän listan perusteella voi arvioida, olenko ”mimmien elokuvien” fani vai pidänkö ”äijäelokuvista”.

Loistava draamaelokuva: Volver
Loistava rakkauselokuva: Järki ja tunteet
Loistava komedia: Pretty Woman
Loistava sotaelokuva: Perikato
Loistava rikoselokuva: L.A. Confidential
Loistava kauhuelokuva: Ystävät hämärän jälkeen
Loistava thrilleri: Bound
Loistava musikaali: Moulin Rouge
Loistava animaatioelokuva: Prinsessa Mononoke
Loistava fantasiaelokuva: Pan’s Labyrinth
Loistava toimintaelokuva: Kill Bill 1

Ehkä elämääni eniten järisyttänyt elokuva on kuitenkin eräs, jonka voi luokitella toimintaelokuvaksi.



Asuuko minussa kuitenkin pieni ”äijäelokuvien” fani vai onko kyse jostain aivan muusta?