Kipsijalkainen Tuhkimo ja keskusteluja murteista

Quentin Tarantino ei Kill Billin jälkeenkään ole kyllästynyt naisen koston tematiikkaan. Sen näyttää viimeistään hänen uusin elokuvansa Kunniattomat paskiaiset, jossa nuori juutalaisnainen Shosanna (Mélanie Laurent) haluaa kostaa natseille, jotka ovat tappaneet hänen perheensä. Lisää kostajia löytyy Aldo Rainen (Brad Pitt) johtamasta miesjoukosta, joka kerää natsien päänahkoja.

Episodielokuvan ensimmäinen episodi näyttää miehen Ranskan maaseudulta. Hänen luokseen tulee vierailulle natsieversti, jonka kanssa maitotilan pitäjä käy pitkän dialogin. Tunnelma on kuin spagettiwesternissä alusta alkaen: tilanne on jännittynyt ja katsoja tietää, ettei mene kauaa, kun väkivalta räjähtää käsiin. Juuri näin käy elokuvassa useita kertoja.

Mieheni mielestä Kunniattomat paskiaiset ei ole elokuva. Hänestä kaikki siinä palvelee estetiikkaa, eikä tarina ole riittävä. Siinä hän on oikeassa, ettei tästä natsijahdista varmasti ole vahingossa tullut sellainen kuin on tullut. Mutta minusta Kunniattomat paskiaiset on elokuva, jossa on ihan riittävän kelvollinen juoni. Se ei ole Tarantinon paras elokuva, mutta se on ihan katsomiskelpoinen filmi, jossa ohjaajan pettämätön tyylitaju on nähtävissä.

Shosanna on liikuttava hahmo, jolla on määrätietoisuutta pelottavuuteen saakka. Häneen ihastuu natsisotilas Fredrick Zoller (Daniel Brühl), joka on saksalaisten suuri sotasankari, koska on tarkka-ampujana tappanut valtavan määrän vihollisia. Shosannalla ei ymmärrettävästi ole natsisympatioita, ja katsojan on helppo tuntea hänen tuskansa, kun hän yrittää torjua Zollerin lähentelyjä. Lopulta Shosannakin turvautuu aseeseen. Ja tuleen.



Toinen naishahmo elokuvassa on Bridget von Hammersmark (Diane Kruger, joka on kovasti nousemassa suosiooni). Hän on saksalainen näyttelijä, joka toimii liittoutuneiden eduksi.



Bridget von Hammersmark on hurmaava kipsijalkaisenakin ja joutuu itse asiassa Tuhkimon osaan, kun kadottaa kenkänsä eräässä väkivaltaisessa kohtauksessa. Kenkää sovittaa myöhemmin Hans Landa (Christoph Waltz, joka on aivan loistava karmivana kaikkia Euroopan kieliä puhuvana natsieverstinä). Muuten, Kunniattomissa paskiaisissa puhutaan paljon kielestä. Ehkä sekin on yksi syy, miksi elokuva viehätti minua. Vain Tarantino voisi tehdä elokuvan, jossa natsit keskustelevat murteista.

Entäpä sitten ne varsinaiset kunniattomat paskiaiset, Aldo Rainen miehet? He eivät jääneet minulle ehkä yhtä hyvin mieleen kuin naiset ja natsit. Aldo Raine puhuu murretta, joka oli yritetty kääntää tekstityksiin suomeksi, mutta parhaiten siitä olisi saanut irti, jos ymmärtäisi englantia paremmin. Miesjoukon toimintaan tungettu huumori toimii ainakin kerran katsottuna, ja päänahkojen leikkaaminen on riittävän karmivan näköistä.

Luultavasti ostan elokuvan dvd:llä, kunhan se sellaisessa muodossa kauppoihin ilmaantuu. Toisella katsomalla voin keskittyä ehkä vielä paremmin dialogeihin ja niiden jännitteisiin, kun tiedän jo, missä kohdin puhuminen loppuu ja väkivalta alkaa.