Teetkö satunnaisesti pilkkuvirheitä? Lipsahtaako tekstiin joskus puhekielisiä sanoja tai vaikkapa murteellisuuksia? Olemme vakavan asian äärellä. Virosta löytyy ihmisiä, joiden mielestä olemme niin vakavan asian äärellä, että siihen pitäisi puuttua lailla.
Suuni loksahti pahasti auki, kun luin uusinta MeNaiset-lehteä (39/2009). Siinä kerrottiin seuraavaa: ”Virossa ehdotetaan lakia, joka kieltäisi murteiden ja vierasperäisten sanojen käytön lehdissä ja kirjallisuudessa. [- -] Huolimattomalle kielenkäyttäjälle napsahtaisi ensin varoitus, ja jos se ei tehoa, sakot. Kovimmasta kielirikkeestä saisi kaksisataa päiväsakkoa.”
Olisipa hienoa, jos Suomessakin esitettäisiin tällaista lakia! Tuntemattomasta sotilaasta poistettaisiin kaikki murteelliset repliikit ja muutettaisiin ne kirjakielisiksi. Hääblogien pitäjät saisivat sakot käyttäessään sanaa morsian, koska se on balttilainen lainasana – siis vierasperäinen sana. (Kyllähän laki pitäisi ulottaa koskemaan myös nettikirjoittelua.)
Kirjakielen järjestelmä on monimutkainen. On totta, että kauniisti kirjoitettua kirjakieltä on ilo lukea silloin, kun on kirjakielen paikka. Mutta kaunokirjallisuushan on aivan eri asia – sen tarkoituksena on kuvata mm. erilaisten ihmisten erilaista kielenkäyttöä. Sitä paitsi kukaan ei uskaltaisi kirjoittaa enää yhtään mihinkään yhtään mitään, kun saisi pelätä sakkoja pienestäkin virheestä. Ei itsensä ilmaisun jarruttajana saa olla kielivirhesakkojen pelko! Ja kuka hullu jaksaisi valvoa pikkuvirheitä? Jos minä unohdan joskus pilkun – tai jätän sen vaikka tarkoituksella pois – niin mitä väliä sillä on?
Tuollaisen lain voimassa ollessa ei olisi kyse siitä, kuka maksaa sakkoja, vaan siitä, kuinka paljon kukin maksaa sakkoja. Suurin piirtein virheettömästi on mahdollista kirjoittaa – ja pitääkin kirjoittaa, jos kirjoittaa työkseen – mutta harva tavis (paljonko saa sakkoa yhdestä puhekielisestä sanasta?) pystyy luomaan virheetöntä kirjakieltä, vaikka kuinka saisi varoituksia, että ilmaisua on parannettava.
Sitä paitsi kirjakieli voi olla tylsää. Jos kaikki kaunokirjallisuus olisi kirjoitettu asiatyylillä kirjakielellä, monet tarinat voisivat jäädä lukematta. Mutta jos tähän suohon upottaisiin, ei olisi valtio ainakaan enää köyhä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti