Kaksi onnetonta miestä lähtee vaeltamaan ja joutuu tuppukylään, jossa jokainen tyttö muuttuu 18 vuotta täyttäessään lesbovampyyriksi. Paikan päällä miehet tutustuvat hemaisevaan naisryhmään, jonka jäsenistä enemmistö joutuu tuota pikaa vampyyrien uhreiksi. (Nämä naiset eivät nimittäin ole paikkakuntalaisia vaan ovat tulleet kylään tutkimaan vampyyrimyyttiä.) Jäljelle jää kuitenkin yksi nainen, joka on sopivasti neitsyt, sillä kylää vallitsevan kirouksen purkamiseen tarvitaan koskematon nainen. Lisäksi tarvitaan erään suvun vihoviimeinen edustaja – ja tietenkin toinen pahaa-aavistamattomista vaeltajamiehistä on juuri hän.
Lesbovampyyrit ovat juuri niin vietteleviä kuin vampyyrien kuuluu olla, ja meno on aika posketonta. Entinen karmiva tyttöystävä tapetaan lyömällä kirves päähän, vampyyri tungetaan suihkun alle samalla kun pappi siunaa suihkusta tulevaa vettä ja kaiken pelastaa miekka, jonka pää muistuttaa penistä. Joka kerta, kun lesbovampyyri tapetaan, purskahtelee vampyyrin ruumis valkoista lähmää kuin ilmassa lentäisi saavillinen spermaa.
Lesbovampyyrien tappajat ei ole hauskin näkemäni elokuva, mutta se oli varsin oivallista komediaa muutaman päivän lähes pelkästään töihin keskittyneelle ihmiselle. Ja kyllä se onnistui pari kertaa hieman säikäyttämäänkin.
P.S. Epäilen muuten, että vampyyrien kanssa selviää parhaiten, jos iskee silloin kun he kallistavat päänsä ja hekumoivat ennen hyökkäystään. Se tuntuu kestävän niin kauan, että hitaampikin uhri ehtii siinä välissä katkaista vampyyrilta kaulan tai tunkea vaarnan – naks vaan – läpi vampyyrin sydämen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti