Helsingin Sanomissa uutisoidaan siitä, kuinka paljon suomalaisten autolla-ajokilometreistä ajetaan ylinopeutta. Uutisen yhteyteen on lisätty äänestys: ”Saako ylinopeutta ajaa, jos muutkin ajavat?” Parempi kysymys olisi, onko nopeusrajoitusten mukaan edes mahdollista ajaa.
Ajan autoa vähän, ja vielä vähemmän maantiellä. Yritän noudattaa nopeusrajoituksia, vaikken nyt niin tunnollinen olekaan, että saisin tunnontuskia ja soittaisin poliisille ilmiantopuhelun itsestäni, jos mittari näyttää paria ylinopeuskilometriä. Niinpä sitten olen se vihattu naiskuljettaja, jonka perseessä roikutaan kiinni, jonka ohi on päästävä hinnalla millä hyvänsä ja joka hidastaa kaikkien muiden kulkua. Se, jolle kirotut sadatukset voi melkein kuulla omaan autoon ja se, jolle saa heristää nyrkkiä.
Haluaisin ajaa rauhassa itsekseni. Jonossa ajaminenkin menee, jos takanani tuleva pysyy oikeasti turvavälin päässä. Se, että toiset ohittavat minut, ei haittaa, kunhan odottavat turvallista ohituspaikkaa sen verran kauempana, ettei minusta tunnu koko ajan, että päälleni ollaan ajamassa. Ikävä kyllä maantiellä ajaminen on kuitenkin kamalaa. Olisi helpompi ajaa ylinopeutta, antaa vain mennä ainakin sen verran kovaa, ettei oman auton perään muodostu kilometrien jonoja. Niin kovaa, että ohi menevät vain kaikkein hulluimmat itsemurhakandidaatit.
Olen joskus muuten kuullut sanottavan, että jonon ensimmäinen auto ei muodosta jonoa vaan vasta ne seuraavat. Tämähän on periaatteessa totta. Toisaalta: jos jonon ensimmäinen auto ajaa nopeusrajoituksen mukaan, miksi kenenkään tarvitsisi – hälytysajoneuvoja lukuun ottamatta – päästä ohitse. Sitä paitsi tuo jononmuodostumisideologia ei estä sitä, että tunnen olevani vain häiriöksi muille, kun jono kerääntyy minun ajamani auton perään – vaikka kuinka ajaisin nopeusrajoituksen mukaan. Syyllinen mikä syyllinen.
Maantiellä on siis vaikea ajaa nopeusrajoitusten mukaan, ainakin silloin kun on paljon liikennettä. Tai ainakin ajamisesta tulee hermoja raastavampaa, jos yrittää noudattaa sääntöjä aivan oman päänsä mukaan piittaamatta mitenkään siitä, kuinka muut ajavat. Tiedä sitten, miten asian voisi korjata. Minä ainakin yritän silti pysyä nopeusrajoituksien rajoissa. Kun kaikki ovat menneet ohi, hermotkin saavat taas levätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti