Kuinka pitkäksi aikaa pelko voi sulkea kirjan kannet?

Kun Muumi-televisiosarjaa alettiin esittää televisiossa, olin jo liian vanha pelkäämään tosissani Mörköä. Tavallaan on harmi, ettei minulla ole tätä nuoremman sukupolven kollektiivista pelkokokemusta. (En kyllä muista, että olisin pelännyt kovin paljoa myöskään Tove Janssonin kirjojen Mörköä, vaikken varma asiasta voi ollakaan, sillä sen verran lapsuudesta on kuitenkin unohtunut.) Mutta on minullakin omat lapsuuspelkoni ollut.

Sain eräänä jouluna lahjaksi Disneyn Prinsessa Ruusunen -kirjan, kun vanhemmat olivat liittäneet minut Lasten Omaan Kirjakerhoon. Prinsessa Ruusunen on maailman ihanin satu (no, Pienen merenneidon jälkeen), ja avasin kirjan innoissani. Ensimmäisellä näkemälläni aukeamalla oli Pahatar kaikessa pahuudessaan raivoamassa. Säikähdin niin paljon, että pamautin kirjan kiinni enkä uskaltanut avata sitä pitkään aikaan. Lapsen ajanlaskutaidolla sanoisin, että tuon kirjan kannet pysyivät kiinni monta monituista vuotta.



Nyt Pahatar on minusta loistava pahis ja hyvin kiehtova hahmo. Onko hän pelottava? Ei enää sillä tavoin kuin miten häntä lapsena pelkäsin, mutta on hänet otettava vakavasti. Kunnon piirretyn elokuvan pahis saa aikuisenkin selkäpiin karmimaan.