Miltä mummola maistuu?

Trendi-lehden toimituksen blogissa on löydetty mummolan maku: Valion mansikka-punaherukkamehu. Epäilykseni herää: voiko tuollainen purkkiin pakattu mehu maistua oikeasti mummolalta? Pitänee maistaa, mutta ensin on pohdittava, mitkä maut liittyvät omassa mielessäni mummolaan.

Mansikat liittyvät tietenkin mummolamuistoihin, ja varsinkin metsämansikat. Niiden kasvupaikat tiedettiin, ja niiden kypsymistä piti käydä säännöllisesti seuraamassa. Toimin hyvin oikeaoppisesti ja keräsin metsämansikat timoteiheinään. Sitten ne laitettiin pieneen mukiin ja niistä tehtiin mansikkamaitoa.

Mummolaan liitetään yleisesti lihapullat ja eiköhän minunkin mummoni niitä oikein hyvin osannut tehdä. Mummolalapsuuteeni liittyy myös läskisoosi. Ja hyydytetty mansikkarahka, mutta sitä ei tehnyt mummoni vaan tätini. Se oli tehty jugurttipurkkeihin ja oli minusta suurta herkkua.

Lapsuuteni mummolaan kuuluu myös Jenkki-purukumi. Sitä oli kahden väristä, sinistä ja vihreää, ja oli jotenkin hienompaa ostaa vihreää – sininen oli olevinaan tavallisempaa. Mummola sijaitsi pienellä paikkakunnalla, jossa oli kunnon vanhan ajan kyläkauppa, jossa seisottiin tiskin takana ja pyydettiin myyjää antamaan tarvittavat tuotteet. Myyjä merkitsi hinnat ensin käsin pieneen paperiliuskaan ja laski laskun sitten yhteen jonkinlaisella laskulaitteella, jonka vipua piti pyörittää.

Mummolalapsuuteni maistuu myös Ville Vallaton -jäätelöltä. Jäätelöpuikko oli kapea, pitkä ja pyöreämuotoinen. Makuvaihtoehdot olivat vanilja ja päärynä. Jäätelön kääre piti avata alapäästä, jotta saattoi nähdä heti kohdan, jonka päällä ei ollut suklaakuorrutetta. Hienompaa oli tietenkin saada päärynäjäätelö.