Kuva: Leena Hernesniemi
Olen nähnyt Maijan esiintymässä sen verran monta kertaa, ettei siinä ollut mitään ihmeellistä, mutta mukana oli pari kokoonpanoa, joissa Maija on musisoinut ennen soolouraansa, ja ne tekivät konsertista erityisen. Enemmän odotin Tarharyhmää, joka on Maijan bändi vuosilta 1990-1995. Siinä soitteli myös Minna Haapkylä, joka on yksi näyttelijäsuosikeistani.
Kuva: Sami Helenius
Tarharyhmä olikin oikein energinen, hyvää mieltä tuova orkesteri. Mukana olivat tuolta 90-luvun alusta kaikki paitsi rumpali Nöksy Niiniluoto, eli Maijan ja Minnan lisäksi soitannoimassa oli Isa-Eerika Lehto. Tarharyhmän pop ja punk saivat minut innostumaan niin paljon, että ostin heidän kolmen CD:n boksinsa. Nyt voin luukuttaa Beibini asuu Torniossa -biisiä niin kovaa kuin huvittaa, jos on paha mieli ja tarvitsee purkaa energiaa. Voin myös ottaa bändistä mallia, jos tuntuu, että otan itseni liian vakavasti:
Kuva: Osmo Patana
Hunajamelonit oli toinen kokoonpano, joka oli konsertissa mukana Maijan menneisyydestä. Minulla ei ollut yhtyeestä oikeastaan minkäänlaista käsitystä ennen tätä tilaisuutta. Melonit olikin kunnon bilebändi, joka soitti covereita ja jolla oli blingblingiä ja naisasennetta paitsi omiin myös muiden tarpeisiin (konsertissa oli enemmän kimallusta kuin seuraavassa kuvassa).
Ilman hiprakkaakin naurattaa, kun naisjoukko laulaa tosissaan Whitesnaken Here I Go -biisiä coveroiden: ”Hierojalle meen uudestaan / tahdon tuntea kun tarttuu pakaraan / käsi voimakas / se mut saa voihkimaan.” Kyse on tietenkin komeasta mieshierojasta, joka puristaa pakarasta.
Konsertin viimeinen osio sisälsi Maijan soolouran kappaleita. Aloituksena oli loogisesti Satumaa-tango, ja itse asiassa odotin, että siitä olisi jatkettu kronologisesti. Kun seuraavana kuitenkin tuli uusimman levyn Luokkakokous-biisi, petyin hetkeksi, mutta se meni kyllä ohi. Positiivisinta oli Ei-albumilta olevan Ei susta huomaa -kappaleen esittäminen. Siitä on varmasti aika kauan, kun olen viimeksi kuullut sen livenä (jos nyt yleensä olen), ja se on jotenkin koskettava kappale: ”Onko vaikeaa? / Ei susta huomaa.” Voimme vähätellä toistemme pahaa oloa, jos se ei näy ulospäin ja todeta keveästi vain, että tuskin se kovin pahaa on, kun ei sitä ollenkaan pysty näkemään. Toisaalta asiassa on sekin puoli, että on syytä ajoittain ainakin muistaa, että ei kaikilla mene hyvin, vaikka he siltä näyttäisivät – että ei itse ole ainoa, jolla on joskus paha mieli tai ahdistava olo. Itse asiassa kun alkaa miettiä, näkee aika harvoin ihmisiä, joista hehkuu se, että he voivat hyvin ja ovat onnellisia. Surullista kyllä.
Konsertti oli kokonaisuutena oikein miellyttävä kokemus. Ja hyvä uutinen on se, että Maijalta on tulossa uusi studiolevy ensi keväänä. Kun vielä Tarharyhmä tekisi pysyvämmän comebackin…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti