sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Miksi nuorikaan tavoittelisi jonkun suosiota?

Hesari aiheutti sivuillaan sitten kunnon keskustelun kertomalla, mitkä asiat saavat nuoret syrjimään toisiaan. Pohjois-Tapiolan ysiluokkalaiset olivat panneet paperille asioita, joita pitäisi välttää, jos ikätovereiden suosio on tärkeää. Tulosten mukaan nuori ei saisi mm. kulkea kirpparivaatteissa, pukeutua gootti- tai hevityyliin, kuunnella iskelmää tai kirkkomusiikkia, larpata, harrastaa esimerkiksi golfia tai viulunsoittoa tai uppoutua fantasiakirjallisuuteen.

Tästähän haloo nousi. Ihmiset alkoivat haukkua nuorisoa ja sen suvaitsemattomuutta ja kylläpä joku muisti muistuttaa siitäkin, kuinka huonosti nuoret on kasvatettu. Onneksi jokunen uutisen kommentoija oli myös ajan tasalla. Nimimerkki ”Johannes” muistutti:

Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei kyse ole välttämättä siitä, että kyselyyn vastanneet nuoret itse esimerkiksi vaatisivat pukeutumista Lacosten paitoihin, fantasiakirjallisuuden lukemisen lopettamista tai vastustaisivat "viherpiiperrystä". Kyse on siitä, minkä nuoret kokevat ja uskovat olevan haitaksi korkean sosiaalisen statuksen hankkimisessa.

Nimimerkki ”Peilit esiin” muistutti puolestaan tehtävänannosta ja täsmensi:

Ei siis kysytty, mikä asia saa sinut syrjimään toisia. Nuoret vastasivat sen mukaan, millaisen arvelevat yleisen ilmapiirin olevan.

Mielestäni on tärkeää muistaa, kenen suosiota oikein tavoitellaan, jos tavoitellaan suosiota. Koululuokassa on monesti kuningattarensa ja kuninkaansa, jotka pitävät itsestään meteliä ja jotka usein kuvittelevat olevansa parempia kuin muut. He myös ehkä useammin kuin toiset sanovat, jos eivät pidä toisten vaatteista tai musiikkimausta. Vahva nuori jaksaa ajatella, että siinähän sanovat. Tosiasiassa kun näillä merkkivaatteisiin pukeutujilla ja listahittien kuuntelijoilla ei ole omaa itse muodostettua makua.

Surullista on, että monet nuoret haluavat miellyttää tätä trendipellevähemmistöä. Muistan itsekin kouluajoilta tunteen siitä, että olisi ollut hienoa olla niiden hyväksymä, jotka olivat ”tärkeitä”. Nyt osaan asettaa asiat oikeaan järjestykseen: ei ole tärkeää olla ryhmänjohtajien hyväksymä vaan saada viettää aikaa sellaisten ihmisten seurassa, joilla on samanlaisia arvoja ja kiinnostuksenkohteita ja jotka välittävät minusta.

Nykynuoret ovat suvaitsevaisia. Tottakai heidän joukossaan on niitä, jotka eivät hyväksy pientäkään eroavaisuutta omaan makuunsa nähden. Mutta heitä on aika vähän. Miksi me välittäisimme kovin paljoa siitä vähemmistöstä, joka haluaa suosiotaan tavoiteltavan? Osa nuorista ikävä kyllä välittää, mutta monet uskaltavat olla sellaisia kuin ovat, onneksi. Vai luuleeko joku tosissaan, että Slayeria ja Rammsteinia diggaava mustiin pukeutua pitkälettinuori välittää paskaakaan siitä, että joku trendien perässä juokseva pissis ei päästä häntä lähipiiriinsä? Hevarilla on kyllä omat, vähemmän pinnalliset ystävänsä.

6 kommenttia:

  1. Nojoo, joskin sen hevarin piirit eivät välttämättä ole yhtään sen suvaitsevaisempia tai vähemmän pinnallisia kuin sen trendipissiksen, ne suosion ja halveksunnan elementit vain vaihtuvat.

    Tuota minä muistelen teini-iän olleen, olevan ilmeisesti nykyäänkin ja varmaan on olleen ennen minuakin: etsitään sitä omaa piiriä ja että oman piirin juttu on kaikkein parasta maailmassa ja kaikkien muiden jutut ällöpaskaa. Kai se on joku psykologinen juttu identiteetin rakentumisesta tms. että tuollainenkin ikävaihe pitää käydä läpi.

    Mutta joo, myöhemmällä iällä on taas oppinut suhteuttamaan noita aikoja ja senaikaisia mielipiteitä.
    En minä silloin niistä trendipissiksistä välittänyt mutta minä olikin nörttiälykköroolipelaajayms ja niissä piireissä ei kauaa katsottu jos ei tietokoneet, elektroninen musiikki tai ateismi napanneet, noin esimerkkeinä.

    VastaaPoista
  2. Ainahan tosiaan ovat teinimassat katsoneet kieroon erilaisemmin pukeutuvia, erilaista musiikkia kuuntelevia, erikoisia harrastuksia harrastavia... Muistan omastakin kouluajasta 80-luvulta kuinka kaikilla piti olla permanentattu tukka, vaaleat levikset ja purjehduskengät, ja kuunnella jotain kökkömusiikkia ;-) Minulla oli nahkatakki, kirkkaanpunainen takkutukka ja kuuntelin heviä, joten en ihan mennyt tuohon muottiin.

    On tietysti surullista, että jokainen sukupolvi toistaa samaa kaavaa ja koittaa polkea massasta erottuvat suohon, mutta ilmeisesti se siis kuuluu aikuiseksi kasvamiseen. Silti huolestuttaa oman tyttären puolesta, että miten raadolliseen maailmaan hänkin joutuu kasvamaan...

    VastaaPoista
  3. Nuorten maailma on raadollinen – niin on aikuistenkin maailma, tai lasten. Hesarin jutun aiheuttamassa keskustelussa silmään pisti kuitenkin se, että monet tulkitsivat asian niin, että kaikki nuoret käyttävät kaiken aikansa siihen, että parjaavat niitä, joilla ei ole sopivanmerkkisiä vaatteita tai jotka eivät kuuntele oikeanlaista musiikkia. Eihän asia näin ole.

    Nuoret muodostavat alakulttuureja ja omia ryhmiään. He tekevät eroa toisiin nuorten ryhmiin ja vanhempiin, ja pieni idioottimaisesti käyttäytyvä osa heistä huutelee suureen ääneen, kuinka huonoa heidän mielestään on kaikki se, mistä muut pitävät mutta mistä he itse eivät pidä. Mutta sen verran tunnen nuoria ihmisiä, etten millään suostu uskomaan, että enemmistö heistä olisi suvaitsemattomia.

    Nuoruusmuistoja ”oikeanlaisesta” pukeutumistavasta ja muusta sellaisesta on kaikilla, mutta jos alkaa muistella sitä, kuka noita normeja kuulutti, löytää todennäköisesti pienen vähemmistön, joka vaati sitä, mikä on muotia.

    En yhtään kiistä sitä, etteikö nuorilla olisi kovia paineita siitä, että heidät hyväksyttäisiin, mutta eivät he niin tyhmiä ole, että heitä voisi viedä lieassa sinne, minne he eivät oikeasti halua mennä. Kasvaminen on kovaa ja oman tyylin ja paikan löytäminen vaikeaa, mutta ei nuori silti ole mikään tahdoton sätkynukke.

    VastaaPoista
  4. Hyvää joulua, Ofelia! Toivottavasti saat paljon kivoja lahjoja. :)

    VastaaPoista
  5. Samainen Hesarin juttu on mietityttänyt minuakin. Esitetty lista oli yllättävä, sillä se luetteli sen, mitä "normaali" nuori ei ole. Laatijoiden lähtökohtana oli siis ollut kuviteltu norminuori. Ei sellaista ole olemassakaan.

    Koulukiusatun tyttären äitinä olen monesti joutunut miettimään kiusaamisen syitä. Joka kerta päädyn siihen, että kiusaamisen syyt eivät ole siinä kiusatussa lapsessa tai nuoressa. Joku vaan päätetään ottaa silmätikuksi. Siihen vaikuttavat kiusaajan persoonalliset ominaisuudet, kuten esimerkiksi kateus ja kilpailuhenkisyys tytöillä.

    VastaaPoista
  6. Hyvää joulua myös minun puolestani!

    VastaaPoista