Vincent Lindon esittää Julien-nimistä opettajaa, jonka vaimo Lise (Diane Kruger) joutuu niin pahasti murhaepäillyksi, että seurauksena on 20 vuoden vankilatuomio. Perheidylli loppuu ymmärrettävästi siihen – enää äiti ei ota Oscar-pojastaan, itsestään ja miehestään joka aamu valokuvaa, joka näyttää, kuinka onnellinen perhe on.
Kun Lise on ollut vankilassa kolme vuotta ja asiaa käsitellään vielä kerran oikeudessa, selviää, ettei löydy todisteita sille, ettei hän olisi syyllinen. Julienille selviää myös, että ajan myötä vaimo tappaa itsensä keinolla tai toisella, jos joutuu vielä olemaan vankilassa. Niin Julien päättää – omatoimisesti, vaimolta kysymättä – junailla rakkaansa vapaaksi.
Katsojalle paljastetaan jo aikaisin, että Lise on todellakin syytön murhaan, jonka tekemisestä hänet on tuomittu. On mieletöntä kohtalon ivaa, kuinka hän sattuu koskemaan murha-aseeseen, saamaan takkiinsa murhatun verta ja häipymään paikalta huomaamatta lainkaan maassa makaavaa naista, jonka aivan toinen ihminen on tappanut. Julienin puolelle on helppo asettua, kun tietää hänen vaimonsa syyttömäksi. Ikävä kyllä Julien joutuu kuitenkin itsekin tilanteisiin, jotka voisivat hyvin johtaa siihen, että pikku Oscarin isikin olisi pian vankilassa.
Elokuva muistuttaa – vaikka ei ehkä kaikilta osin niin uskottava olekaan – hyvin siitä, että elämä voi muuttua aivan yhtäkkiä. Tarinana se pitää otteessaan. Minä jännitin aivan tosissani, pääsevätkö Julien, Lise ja Oscar San Salvadoriin, jonne heidän oli Julienin suunnitelman mukaan tarkoitus paeta.
Kaiken se kestää -nimi ei mielestäni vastaa parhaalla mahdollisella tavalla elokuvan sisältöä. Alkuperäinen ranskankielinen nimi Pour elle sen sijaan kuvaa Julienin toimia mainiosti, vaikka yhtä lailla Julien toimii myös itsensä ja poikansa takia. Joka tapauksessa elokuva on jollain lailla piristävän erilainen trilleri, kertomus tavallisista ihmisistä, epätoivosta, rakkaudesta ja päämäärätietoisuudesta.
Laitetaan tähän lopuksi kuvan Diane Krugerista. Minut tuo ilme ainakin sai hyvälle tuulelle.
Kuvan on ottanut Thore Siebrands.
Toi leffa kiinnosti mua tosi paljon, vaikka joku kriitikko sen (tietty) haukkuikin. Pitää muistaa, kun alkaa elokuvavuokraussyksy taas ;-).
VastaaPoistaToi sun leppäkerttulaskuri on aivan mahtava!
Vastavierailulla. Katsoin tuossa postaustasi Prahan hautausmaista. Ne on mullekin jääneet aina erityisesti mieleen Prahan matkoista.
VastaaPoistaNooruska - leppislaskuri on ihana, mutta laskee ilmeisesti päin honkia. En kuitenkaan halunnut poistaa sitä, kun se näyttää niin kivalta. Pistin vain toisenkin laskurin laskemaan. ;)
VastaaPoistaMinäkin tykkäsin tästä leffasta (kirjoittelin siitä aikoinaan myös jotain blogiini) ja olen samaa mieltä, että nimen suomennos on hieman harhaanjohtava. Mutta minusta elokuvassa oli jännää se, että siinähän oikeastaan *ei* suoranaisesti kerrottu, että oliko vaimo syyllinen vai ei - molemmat vaihtoehdot katsojalle näytettiin ja jätettiin oman harkinnan varaan päättää, kumpaan uskoo. Se oli minusta kiva :) ja samoin jännitin koko elokuvan ajan. Harvoin näkee näitä, joissa loppuratkaisu ei ole itsestäänselvyys.
VastaaPoista