Kuvan on ottanut Adam Sammler.
Täytyy tunnustaa, että muutama Madonnan uusimmista levyistä on minulle aika tuntemattomia, mutta sitä vanhemmat levyt tunnen sitäkin paremmin. Epäilenpä siis, että Jätkäsaaressa oli aika monta, joille ladyn tuotanto oli paljon vieraampaa kuin minulle. Ihmisiä seuratessakin saattoi päätellä, ettei ihan jokainen ollut tosifani. (Ja osa noista ei-niin-faneista olisi tietysti vaikka voinut jättää lipun ostamatta ja päästää keikalle yhden todellisen fanin lisää.)
Tuntuu hassulta, että on kuunnellut jotain biisiä aivan fiiliksissä joskus neljännesvuosisata sitten, ja nyt sen sitten kuuli livenä. Teini-iässäni Madonna teki minuun sellaisen vaikutuksen, että hän tulee aina olemaan jotenkin erikoistapaus.
Entäs tuo keikka sitten? Olin aika hämmästynyt, etten sitten ollutkaan siellä 250 metrin päässä lavasta, vaikka minulla oli ns. huonoimman katsomon lippu. Voin sanoa, että ihan näin Madonnan. Pienihän hän oli, mutta – pieni nainenhan hän on. :) Totta puhuen on älytöntä järjestää noin isoja konsertteja. Lipun ostaneen pitäisi oikeasti nähdä artisti ja show, ja monet näkivät taatusti huonommin kuin minä.
Fiilikseen saattoi silti päästä mukaan ja kun tyytyi tuijottelemaan osan ajasta screeniä, oli ihan mukavaa. Oli erityisen hauskaa, että Madonna esitti Dress You Upin, mikä oli kieltämättä ainakin minulle yllätys. She’s Not Me -biisin esillepanossa oli hauskasti viitattu joihinkin Madonnan tunnetuimpiin videohahmoihin, kuten Like A Virgin -morsiameen ja Material Girl -Marilyniin. Latinojakso La Isla Bonitoineen oli oikein hyvä fiilikseltään. Like A Prayer oli myös hauska kuulla livenä, koska se on itselleni jotenkin erityisen legendaarinen kappale (vaikka niin on kai moni muukin). Harmillista oli, etten tykännyt Frozenin sovituksesta – biisi kun on yksi suosikkejani (ja sen video on muuten maaginen). Ikävää oli, että jollain lailla konsertti oli epätasainen: fiilis katosi ajoittain, ehkä osittain siksi, että Madonna ei ollut lavalla kaikkien biisien ajan. Välisoitothan ovat ihan ok, mutta kokonaisten biisien esittäminen ilman päätähteä on vähän hassua, vaikka olisi kuinka hienot videoseinät.
Mukavaa kuitenkin oli, eikä konsertti ollut sellainen ahdistava kaaos kuin pelkäsin, kun olin paikalla vielä yksin. Mies onnistui nimittäin saamaan yhden lipun, minä en yhtään, kun ostimme aikanaan noita lipareita. Minä sitten menin konserttiin, koska minä olen se fani. Mies kuuluu EVVK-osastoon, mutta olisi lähtenyt seuraksi silti, jos olisimme saaneet toisen lipun.
Niin, minusta Madonna on kuitenkin ollut ihanimmillaan albumien Like A Virgin, Like A Prayer ja Ray Of Light aikoihin. Eniten varmaan pidänkin juuri noista albumeista myös musiikiltaan. Ja se, mitä tässä voi jäädä suremaan, on, että Madonna olisi oikeasti pitänyt nähdä Blond Ambition -kiertueella. Muistan, kun katsoin suoraa lähetystä konsertista tuolta kiertueelta. Madonna esiintyi Espanjassa ja kaikki oli niin uskomatonta. Pitäisi kaivaa videokätköjään ja selvittää, onko minulla vielä tuo konsertti videolla. Niin, ja voihan sitä tiirailla, kuinka paljon löytyy YouTubesta. Useamman biisin löysin jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti