Katsastan aina silloin tällöin, mitä Iltalehden Sofian sohvalla vastataan ihmisten lähettämiin parisuhdetta (ja joskus muutakin) koskeviin kysymyksiin. Nyt nimimerkki Virve oli palstalla huolissaan siitä, ettei saa miestä kihlautumaan kanssaan – tai ehkä vielä paremminkin siitä, ettei saa kihlasormusta. Takana on pettymyksiä siitä, että kihloihin menosta on sovittu, mutta mies onkin sitten unohtanut asian tai lykännyt sitä.
Sofia käskee Virveä selvittämään, onko miehellä halua mennä avioliittoon. Koska lupaus on se pointti, ei sormus, hän ehdottaa myös, että Virve voisi avioliittolupauksen saatuaan itse ostaa itselleen sormuksen kihlauksen merkiksi – eihän miehen tarvitse olla sormuksesta kiinnostunut.
Entiset naapurini olivat ostaneet sormuksen vain – oliko se nyt – vanhempien painostuksesta. Totta onkin, että toki sormus ei saa olla kihlauksessa tärkein. En kuitenkaan usko, että kihlaus on kaikille merkki siitä, että on todella sovittu, että jonain päivänä hääkellot soivat – ensin mennään kihloihin ja naimisiin menosta sovitaan sitten joskus myöhemmin, jos sovitaan. Uskon, että monille kihlaus on vain selkeä merkki sitoutumisesta, joka halutaan näyttää myös ulospäin – sillä sormuksella. Toisaalta uskon, että toiseen voi olla todella sitoutunut, vaikkei olisikaan tämän kanssa ”edes” kihloissa.
Itse en olisi voinut kuitenkaan kuvitella kihlautuvani ilman sormusta. Sain valita sormuksen ja valitsin sen harkiten. Se on yksinkertainen mutta kaunis (Kalevala Korun Vaasan sormus, ohuempi versio). Minusta tuntuisi myös hassulta, jos minulla olisi kihlasormus mutta miehelläni ei. En myöskään osaisi pitää kihlasormustani kihlasormuksena, jos olisin käynyt yksinäni ostamassa yksinäisen sormuksen.
Entä pitäisikö olla huolissaan, jos kumppani ei halua kihlautua (tai mennä naimisiin, jos kihloissa jo ollaan)? Kyllä tuo Virven miehen toiminta hieman hämmästyttää – miksi luvata kihlausta, jos ei kuitenkaan sitten halua sitä / ole valmis siihen? Ymmärrän kyllä, että Virve on turhautunut. Toisaalta ei voi tietää, kuinka painostava Virve itse on ollut. Tiedä sitten, ehkä on turhaa tapella kihlauksesta, jos toisen kanssa on hyvä olla. Mutta toisaalta, eikö hyvää oloa ole turha myös raastaa sillä, ettei mene kihloihin, jos toisen kanssa aikoo kuitenkin olla?
Lopuksi vielä kevennys: Onnea prinsessa Madeleinelle kihlauksen johdosta. Hänen sormuksensa näyttää tältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti