Muutama hyvä kysymys

Löysin aikoinaan Beljan blogista mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin halusin vastata, kun on kunnolla aikaa kirjoittaa. Sain Beljalta luvan kopioida kysymykset, joten tässäpä ne tulevat:

Mutta uskotko sinä, että...
1. ...nimi voi olla/mahdollisesti/on enne?
2. ...maailmassa jyllää joku suurempi "voima"?
3. ...ihan kaikkia asioita ei me ihmiset voida itse hallita?
4. ...ihmeitäkin voi tapahtua?
5. ...sen minkä ihminen sydämessään haluaa, sen hän myös saa ellei hän epäile vaan uskoo itseensä?

Voiko nimi olla enne?

Joskus ihmettelen, että juuri ne ihmiset, joilla on persoonallisimmat nimet, ovat persoonallisimpia myös olemukseltaan ja luonteeltaan, jotenkin vahvempia ihmisiä kuin muut keskimäärin. Onko siis niin, että harvinaisemman nimen kantamiseen tarvitaan enemmän voimaa, joka kehittyy, kun nimen kantaja pikkuhiljaa kasvaa? Vai onko niin, että lapsi osoittautuu vahvaksi persoonaksi jo ennen kuin saa nimensä, ja siksi vanhemmat antavat hänelle persoonallisen nimen? En tiedä, mutta jotenkin tuntuu mahdottomalta, että esimerkiksi ihminen, jonka nimi olisi vaikkapa Saana, voisi olla lattea persoona, kun nimessäkin on pohjoisen ylevyyttä.

En kuitenkaan usko, että nimi voisi olla enne niin, että jos lapselle annetaan nimeksi Voitto, hän tulee voittamaan jokaisen kisan, johon elämänsä aikana osallistuu. Tai että jos ihminen on saanut nimekseen suvi, hän on aina yhtä aurinkoinen ja kaunis kuin kaunein suomalainen kesäpäivä.

Jyllääkö maailmassa jokin suurempi voima?

En todellakaan voi sanoa kuuluvani ihmisiin, jotka epäilemättä uskovat Jumalaan. En katso uskovani myöskään kohtaloon. Joskus kuitenkin tulee tunne, että asioita tapahtuu, koska niiden kuuluu tapahtua – tunne, että joku ohjaa elämää johonkin suuntaan. Tällaisia ajatuksia tulee, kun ei saa, mitä haluaa ja sitten juuri siksi, ettei saanut jotain haluamaansa, saakin jonkin ajan kuluttua jotain, mitä ei olisi voinut saada, jos ensimmäinen toive olisi toteutunut.

Jonkinlaiseen suurempaan suojelevaan voimaan saattaa uskoa myös silloin, kun yhtäkkiä saa juuri sen asian, mitä juuri sillä hetkellä eniten tarvitsee. Kerran vuosikausia sitten velloin kotona valtavassa ahdistuksessa: luulin, että maailma loppuu siihen paikkaan. Silloin ovikello yllättäen soi: eräs ystäväni tuli etukäteen sopimatta kylään, vaikkei sellainen käyttäytyminen todellakaan ole oikeastaan koskaan ollut kenenkään ystäväni tapaista. Sain siis siihen ahdistushetkeen ihmisen, jonka kanssa puhua – kieltämättä käy mielessä, olisiko enkeli lähetetty luokseni.

Onko asioita, joita ihmiset eivät voi hallita?

Tähän on helppo sanoa, että ainakin minä uskon, että on. Uskon, että ihminen voi vaikuttaa hyvin paljon omaan elämäänsä, mutta niin varman päälle ei voi elää, että jokaisen asian voisi säätää juuri sellaiseksi kuin haluaa. Voi esimerkiksi ajaa rauhallisemmin pimeällä maantiellä, mutta jos hirvi on tullakseen ja törmätäkseen autoon, se tulee ja törmää.

Voiko ihmeitä tapahtua?

Tämä riippuu tietysti siitä, miten ihme määritellään. Tarkoitetaanko sillä jotain yliluonnollista, jotain, mitä ei voi selittää? Varmasti aika moni olisi valmis ottamaan vastaan positiivisia ihmeitä, vaikkei osaisikaan selittää, miten tai miksi ne tapahtuvat. En tiedä, pitääkö ihme määritellä positiiviseksi. Pelkään monia yliluonnollisia asioita, ja siksi en halua uskoa, että ne olisivat totta. Kummitusjutut kiehtovat minua, mutta en halua uskoa, että yksikään niistä olisi totta. Mutta nyt taitaa mennä aiheen vierestä – eivät nämä kai ole niitä ihmeitä…

Varmasti maailmassa tapahtuu paljon uskomattomia asioita, joten kai ihmeetkin ovat mahdollisia – ainakin jos niitä ei määritellä niin, että niiden täytyy olla pyhimysten aikaansaannoksia. Maailma on myös niin täynnä uskomattomia asioita, että on vaikea uskoa, että ihmiskunta koskaan pääsisi tilanteeseen, jossa kaikki, mitä maailmassa tapahtuu, voitaisiin selittää esimerkiksi tieteen keinoin. Silti ei tietenkään tarvitse olla kyse yliluonnollisista asioista.

Saako ihminen sen, mitä sydämessään haluaa, jos todella uskoo itseensä?

Useimmiten kyllä, luulisin. Mielestäni pois tästä säännöstä pitää kuitenkin laskea ne, joilla ei ole esimerkiksi realistisia käsityksiä omista kyvyistään ja jotka eivät ole valmiita tekemään töitä sen eteen, mitä haluavat. Mutta on todennäköistä, että ainakaan tällä jälkimmäisellä ihmisryhmällä ei sitten olekaan sydämessään todellista halua saavuttaa unelmansa.

Uskon, että monien asioiden saavuttaminen vaatii kunnianhimoa, joka synnyttää kovan työnteon. Lahjakkaammatkin saattavat jäädä jalkoihin, kun kunnianhimonsa valtaama ihminen pyrkii kohti päämääräänsä.

Sitten on tietenkin niitä asioita, joiden saamiseen ei voi vaikuttaa – asioita, joiden eteen ei tavallaan voi tehdä töitä. Tai tekeväthän ihmiset kovinkin paljon töitä esimerkiksi puolison löytämisen eteen tai lapsen saamisen eteen. Kova työnteko voi tuollaisissa asioissa itse asiassa jopa vaikeuttaa päämäärään pääsemistä, sillä mitä kovemmin tekee töitä, sitä suuremmat paineet kasaa niskaansa, ja ymmärtääkseni jotkut asiat eivät onnistu, jos niitä stressaa liikaa.

On vaikea sanoa, saako jokainen elämässään todella sen, mitä pitää tärkeimpänä – niistäkin asioista, joita ei voi pelkällä kovalla työnteolla saada. Voisi sanoa, että ei, koska monet kärsivät kovin esimerkiksi siitä, etteivät saa lasta. On varmasti vaikea luopua suurimmista unelmistaan, mutta parhaiten onnellisuutensa saa kai varmistettua sillä kuluneella tavalla, että on onnellinen siitä, mitä on jo saanut.