Sain jälleen kerran lähes käsittämättömällä tavalla töitä. Niitä on tosin vain vuoden loppuun, mutta on kuitenkin. Yritän olla siitä kiitollinen, sillä se on oikeasti aiheellista kiitollisuutta. Töiden alettua verenpaine alkoi kuitenkin heti nousta. Töistä kauppaan mennessäni olin jo sen verran kireällä – vaikka luulinkin shoppailevani hyvällä mielellä ja löysin vielä 6 eurolla mielenkiintoisen levynkin – että pahoitin mieleni kassalla.
Olin laittanut CD-levyni kassan liukuhihnalle huomattavan pitkän matkan päähän edellisen asiakkaan ostoksista, mutta en käyttänyt kapulaa, joka on tapana laittaa kahden asiakkaan ostosten väliin, koska minun ja edellisen asiakkaan ostosten välissä oli varmaan puoli kilometriä. Siirsin CD-levyä sitten erehdyksissäni – kun se näytti olevan niin hirveän kaukana kassantädistä – eteenpäin, ja kuinkas ollakaan, kassantäti piippautti siitä hinnan sille edelliselle asiakkaalle.
Sanoin, että ostos oli minun, mutta sainkin sitten jonossa edelläni olevan naisen kommentit vastaani. ”Et sitten käytä kapulaa”, hän sanoi nyrpeästi. Olin taas nolo oma itseni, enkä sanonut mitään takaisin. Olisi tehnyt mieli täräyttää, etten ole muutenkaan kovin täydellinen.
No, olisin voinut pahoittaa mieleni tuosta, vaikkei töitten alku olisikaan nostanut verenpainetta. Mutta sitten olin kai ilkeä. Minulle jäi mielikuva, ettei hieman pihalla olleelta vaikuttanut kassantäti tajunnut poistaa CD-levyä tuon kitisevän ostoksilla olijan laskusta. Minä olin hiljaa ja maksoin levyni – se lienee nyt maksettu siis kahteen kertaan.
Ensiksikin, jos minulle kitistään, pitäisikö minun olla ystävällinen (ilman kitinää olisin varmasti varmistanut, ettei toinenkin asiakas joudu maksamaan minun CD:täni)? Toiseksi, yritän opetella, etteivät kaikki asiat ole minun vastuullani – kai se on kassantädin vastuulla, että laskut tulevat oikein, ei minun tehtäväni ole korjata kaikkia maailman epäoikeudenmukaisuuksia.
En jaksanut olla kauaa loukkaantunut enkä huonolla omallatunnollakaan. Nyt pitäisi vielä päästä muutama työpäivä eteenpäin, jotta tuo verenpaine tasaantuisi.
Tuollaiset pienet kassatilanteetkin saattavat joskus jättää pahan maun suuhun pitkäksi aikaa. Been there, done that. Minua vaivaa joskus se, kuinka herkästi ihmiset ärähtävät toisilleen ihan pienistäkin asioista, jotka oikeasti voisi ohittaa hymyllä. Joskus myös ihmettelen sellaisia ihmisiä, jotka avoimesti kostavat koko maailmalle, jos itsellä on paha päivä.
VastaaPoista