Helsingin Sanomat julkaisi tänään ison jutun siitä, mitä eri tutkimukset ovat saaneet irti Facebookista. Kuten itse edellisen postauksen tunnustuksissa kerroin, en ole itse Facebookissa, ja nuo tutkimustulokset luettuani huomasin, ettei hinkua päästä sinne ilmestynyt vieläkään.
Eräs tutkimus sanoo, että kun käytämme Facebookia, kuvittelemme muilla olevan hauskempi elämä. Siksi tulemme tuntemaan olomme ”yksinäisemmiksi ja onnettomammiksi kuin todella olemme”. Toisen tutkimuksen mukaan Facebookista ei löydä kavereita, jos niitä ei kykene muutoinkaan löytämään.
Entäpä miten Facebookissa olevien kuvien katselu vaikuttaa meihin? Kuulemma niin, että itsetunto nousee, kun katselee omia kuviaan, niitä valikoituja, joissa näyttää edustavalta. Sitten kun katselee toisten käyttäjien kuvia, unohtuukin tuo valikointiperiaate, ja alkaa morkkis, kun toiset näyttävät muka paremmilta, kuin miltä itse näyttää.
Sellaistakin tutkimuksissa on saatu selville, että Facebook lisää ahdistusta, koska ihmisille tulee paineita statusten päivittämisestä ja ”Facebook pitää [- -] käyttäjänsä neuroottisessa epävarmuuden tilassa samalla tavalla kuin uhkapelit.”
Kuulostaa siltä, ettei Facebookissa ole mitään hyvää. No, jos onnistuu pitämään sen luoman addiktion joissakin rajoissa eikä kerro itsestään liikaa tai käyttäydy sopimattomasti, kai se on kohtuullisen harmiton systeemi. Toisaalta on vaikea ymmärtää esimerkiksi ystäväkeräilyä. Miksi edes Facebookissa pitäisi kutsua ystävikseen sellaisia ihmisiä, joita ei muutoin kutsuisi ystävikseen? Ehkä olen vain huono ihminen, mutta itse asiassa minua ei kiinnosta pätkääkään, miten joku entinen koulukaveri jossain voi. Siispä en innostu edes Facebookin avusta vanhojen tuttujen löytämisessä.
Tämä bloginikaan ei perustu erityisemmin siihen, mitä minulle on tapahtunut, vaan siihen, mitä ajattelen. Tämä siksi, ettei minusta ole oikein tarpeellista raportoida aivan arkisia asioita koko kansalle. Käsi pystyyn, ketä kiinnostaa, että luin tänäänkin vessanpytyllä ja söin lounaaksi makaronilaatikkoa! Sitten kun jotain tapahtuu, kerron asioista mielelläni – suullisestikin. Tai miten sen ottaa – en taida tätä nykyä olla kovin innokas puhumaan omista asioistani, noin keskimäärin. Tuntuisi myös oudolta kytätä netistä koko ajan, kuka muu on syönyt makaronilaatikkoa tai tehnyt jotain muuta yhtä merkittävää. Mielelläni kuuntelen ystävieni kuulumisia mutta jokainen heidän tekonsa ei minusta ole kovin kiinnostava, niin ystäviäni kuin nämä ihmiset ovatkin.
Jotenkin tuntuu, että maailmassa on todella paljon järjellistä tekemistä – paljon enemmän kuin koskaan ehtisi tehdä. Miksi siis ihmiset käyttävät aikaansa sellaiseen, mikä ei tunnu järjelliseltä? Facebookissa roikkumista parempia rentoutumismuotojakin varmasti löytyy ja ystävät ilahtuvat varmasti enemmän vaikkapa teehetkestä tai puhelinsoitosta kuin jatkuvista tyhjänpäiväisistä päivityksistä.
No, ehkä olen vain onnellinen, etten ole hurahtanut Facebookiin, koska se veisi varmasti paljon minunkin aikaani. Mutta jotain mieleenpainuvaakin Hesarin artikkelista vielä löytyy. Internet-tutkija Sherry Turkle toteaa, että ”ihminen on tuomittu yksinäisyyteen, ellei hän opi olemaan oikeasti yksin. Yksinäisyys on epäonnistunutta yksinoloa.” Melko hyvä mietelause.
Mielestäni nuo Facebook-tutkimukset ovat aika naurettavia. Ja joka ristuksen päivä julkaistaan joku uusi tutkimus. Olen viime päivinä ihmetellyt, että miksi ihmeessä mediaa kiinnostaa Facebook näin älyttömästi?
VastaaPoistaMinun kokemukseni Facebookista ovat aika erilaisia kuin esim. nuo tutkimusten stereotyyppiset näkemykset tai sinunkin perustelusi miksi et välitä Facebookista. Eipä sillä, jokainen saa itse valita omat kanavansa eikä kenenkään tarvitse olla Facebookissa jos ei koe sitä mielekkääksi. En tosin silti lähtisi noiden tutkimusten perusteella tekemään mitään johtopäätöksiä. Niistä saa ihmisistä aina ihan järkijättöisen käsityksen. :D
Minustakin Facebook on ihan hauska, kun sen käytön ja siellä pidetyn ajan pitää kohtuullisena. Itse käyn FB:ssa yleensä kerran tai kaksi viikossa, enkä aina päivitä omaan statukseeni mitään, jos ei ole mitään kerrottavaa. Täytyy tosin myöntää, että yhden ruoka-päivityksen olen sinne tehnyt, Uudenvuoden aattona kirjoitin: pizzaa ja punaviiniä...
VastaaPoistaEn minäkään ymmärrä sitä, miksi niitä kavereita väkisin pitää kerätä sinne ihan vain sen määrän takia. Eihän kenelläkään oikeasti ole 500 kaveria... Ja niistä vanhoista luokkakavereista - minusta on ollut ihan kiva löytää sieltä muutamia vanhoja luokkakavereita, joiden kanssa oli kouluaikaaan paljonkin tekemisissä.
Toisaalta, se on myös hyvä paikka pitää yhteyttä muilla paikkakunnilla asuviin kavereihin, joita ei muuten kovin usein näe. Voihan siellä lähettää myös henkilökohtaisia viestejä, eikä vain niitä tilapäivityksiä :-)
Mutta toisaalta, kukin saa liittyä tai olla liittymättä mihin itse tahtoo.
HannaR