maanantai 28. kesäkuuta 2010

True Blood kausi 2

16. kesäkuuta oli odotettu päivä, sillä silloin piti ilmestymän True Bloodin toinen tuotantokausi dvd-boksina. Olinpa ollut kaukaa viisas, kun tilasin boksin ennakkoon, sillä se saapui postiluukusta jo edellisenä päivänä. Katsomiseen meni noin neljä päivää ja nyt olen palannut kauden pariin jo uudelleen, koska mieheni jäi ensimmäistä katsomista vaille työmatkan vuoksi, eikä minulle tosiaankaan tuota vaikeuksia katsoa tätä sarjaa uudelleen. Aloitimme toisesta jaksosta, koska ensimmäinen oli tullut jo televisiosta, ja nyt mennään eteenpäin kiitettävää vauhtia. Tarkoitus ei ole spoilata kovin paljon – no mikä on paljon? – mutta jos et halua tietää mitään, lienee parasta olla lukematta.

True Blood on parasta, mitä televisiosta tulee tällä hetkellä. Paitsi että sitä ei kannata katsoa televisiosta, koska kerran viikossa tulevia jaksoja seuraamalla intensiteetti ihan oikeasti kärsii. Toinenkin tuotantokausi veti tehokkaasti mukaansa ja arvatkaa vaan, mikä soi päässä…



Toisella tuotantokaudella menee periaatteessa kaksi (tai kolme) isoa juonilinjaa. Ensiksikin seurataan, mitä ilmeisen pahaa Maryannilla on mielessään, ja toiseksi ihmetellään Dallasin sheriffin Godricin katoamista, joka kietoutuu kolmanteen juonilinjaan, siihen, mitä tapahtuu Jasonille, joka luulee löytäneensä Jeesuksen.

Pienemmistä juonenpalasista kiinnostavin on juuri ensimmäisen tuotantokauden lopulla vampyyriksi muuttuneen Jessican teiniangsti. Bill yrittää kasvattaa Jessicaa ja suojella ihmisiä häneltä, Sookie puolestaan ymmärtää Jessicaa sen perusteella, ettei vampyyriksi tuleminen ole oikeastaan sen kummempaa kuin teini-ikä. No, välillä kukin onnistuu ja välillä ei. Billin onnistumisen hetkiä on, kun Jessicalle löydetään sopiva True Blood -veriryhmäyhdistelmä – tytölle kun ei oikein keinoveri tahtoisi maistua.



Hellyttävä on myös Jessican suhde Hoytiin, ihmiseen. Hoyt on niin ihana – vaikka hänellä onkin kammottava äiti. Nuoripari etenee intiimiin kanssakäymiseen, mutta seksin kohdalla tulee aika erikoinen takaisku. Tuskia olisi mukava purkaa itkemällä, mutta vampyyrien kyyneletkin ovat verta, joten Jessicaa ei itkeminen oikein miellyttäisi.



Aikuiskatsojalle True Blood ei ole pelottava (joskin välillä se on yököttävä – varsinkin silloin, kun Sookie on saanut selkäänsä karmivat haavat ja niitä parannetaan). Pelottavaa toisessa tuotantokaudessa on oikeastaan vain Auringon veljeskunta, ääriuskovainen kirkko, jonka koulutuskeskukseen Jason lähtee. On huvittavaa, kuinka pihalla Jason on Raamatun sisällöstä (kuinka uskovainen voikaan olla, vaikkei tiedä, kuka oli Lasarus), mutta vaikka hän on sivistymätön, hänellä on hyvä sydän. Sisäinen kamppailu on kuitenkin kova, kun miehellä itsellään ei ole lainkaan huonoja kokemuksia vampyyreista ja ympärillä olevat uskikset jankuttavat näiden pahuutta.

Entäs sitten Maryann? Sam ei ole lainkaan iloinen siitä, että hän on tullut Bon Tempsiin, ja ikävä kyllä Maryannilla on juuri Samin pään menoksi ikäviä suunnitelmia. Nainen on kaunis mutta niin ylirakastava, ettei hänellä voi olla muuta kuin pahoja päämääriä. Aluksi hän kuitenkin järjestää lähinnä seksiorgioita, joiden tapahtumakulut unohtuvat ihmisten mielistä käsittämättömällä tavalla. Niin kaunis, niin ärsyttävä.



En periaatteessa välitä miehistä, jotka ovat kovin tärkeinä ulkonäöstään. Saman voisi katsoa koskevan vampyyreita, mutta annettakoon Eric Northmanille anteeksi. Olen alkanut tämän tuotantokauden myötä ymmärtää, miksi monet niin vinkuvat hänen peräänsä.



Niin, ja entäpä se ulkonäköjuttu? On aika hellyttävää nähdä Eric foliopalat päässään. Kai sitä hiukset harmaantuvat ja tarvitsevat väriä tuhannen vuoden kuluessa. Ai niin, eiväthän vampyyrit vanhene. No sitten tässä täytyy olla kyse vielä isommasta turhamaisuudesta…



Lopuksi pitää spoilata vielä yksi juttu. Tiedättekö, mikä on Louisianan vampyyrikuningattaren Sophie-Annen lempiajanviete? Yatzy!

7 kommenttia:

  1. Niin, eikä se edes riitä, että se tulisi televisiossa kerran viikossa, kun se jatkuvasti on tauolla jonkun jääkiekon tai jalkapallon tai seuraavaksi ties minkä takia. Murrrr...

    VastaaPoista
  2. Joo, oli aikas käsittämätöntä, että toisesta tuotantokaudesta esitettiin ensimmäinen jakso ja sitten lähdettiin tauolle vaikka kuinka moneksi viikoksi...

    VastaaPoista
  3. Mä olen katsonut kakkoskauden nyt kerran ja oottelen innolla kolmoskauden alkua Canal+:lla. Tv-sarja on todella erilainen kuin kirjat, joten minua vähän jännittää tapahtuuko suosikkikäänteeni vai ei...

    VastaaPoista
  4. Minä myös ostin kakkoskauden heti, sillä pidän siitä huomattavasti enemmän kuin ykköskaudesta.

    Kaikki tv-sarjat eivät tietenkkän maita kaikille, mutta minua säälittää ne ihmiset, jotka jättävät True Bloodin väliin vain sen takia, että siinä on vampyyreja. Kuinka paljon he menettävätkään!

    VastaaPoista
  5. Eric Northmanin makeover 2. kaudella oli parasta mitä sarjassa tapahtui, ihQ ;O)
    Itse katson nyt 3. kautta ja aijai kun meno ei hyydy yhtään, sarja on ihan parhautta ja sääli että sitä tulee niin vähän per kausi, HBO:n tapaan..

    VastaaPoista
  6. Marjis - milloin tuo kolmoskausi alkaa Canal+:lla? Pitää varmaan pyytää vanhempia tallentamaan, kun itsellä ei tuo kanava näy. ;)

    Päivi - jos nyt on ihan puhtaasti realismin ystävä, voi olla, ettei True Blood miellytä, mutta kyllä sitä kannattaisi tosiaan katsastaa ennen kuin tekee päätöksen olla katsomatta. Tokihan vampyyrit ja veri ovat sarjassa suuressa roolissa, mutta ei tämä ihan perusverenimemisjuttu ole.

    Mikaela - tosiaan, Eric näyttää toisella tuotantokaudella paremmalta kuin ensimmäisellä. ;) Itse varmaan odottelen, että näen tuon kolmannenkin kauden suomenkielisillä teksteillä, mutta en kyllä oikein jaksaisi odotella yhtään pitempään kuin on pakko.

    VastaaPoista
  7. Kakkoskausi jatkuu Suomessa viikon päästä, mutta minä olen jo varannut sen lainaan kaveriltani. En vaan malta odottaa. Sitten ryhdyn katsomaan sitä USA:n tahtiin.

    T. Anna

    VastaaPoista