Ei sitten kierrätetä enää

Kevään viimeisten työponnistusten keskellä, stressaantuneena, väsyneenä on vaikea ymmärtää, mistä kaikesta ihmiset jaksavat valittaa. Harmillista sinänsä, että toisten valitus johtaa tämän blogin kirjoittajan valitukseen – olemme käsittämättömässä kierteessä.

Laura Honkasalo kirjoittaa Helsingin Sanomien yleisönosastossa (3.6.) otsikolla ”Moni käsityöläinen lisää maailmaan turhaa roinaa”. En näin keskimäärin ymmärrä, miksi erikseen pitäisi olla kauhuissaan siitä, että käsityöläiset tekevät käsitöitä ja että siitä työstä syntyy jokin konkreettinen esine, mutta vielä enemmän suu loksahtaa, kun huomaa Honkasalon kirjoittavan nimenomaan kierrätyskäsitöistä.

Honkasalon – joka muuten itsekin ilmoittautuu ”käsityöharrastajaksi”, vaikkakin tämän jälkeen on vaikea keksiä, miten hän oikein voi harrastustaan harrastaa – mielestä kierrätysmateriaaleista tehdään turhakkeita, ja siksi kierrätysmateriaalien käyttäminen käsitöissä onkin hänen mielestään hyvin usein ”silkkaa viherpesua”, mikä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että ihmiset tuntevat mukavasti olevansa hyviä ihmisiä, kun ovat ekologisia, vaikkeivät olekaan. Turhia tavaroita ovat Honkasalon mukaan mm. kananmunanlämmittimet, pussukat ja legoukkeleista tehdyt korut (varsinkin, kun legoukkelit pitäisi kierrättää lapsille, eikä aikuisilla ole siis oikeutta leikkimielisyyteen ja leluihin). Tarpeellisia tavaroita ovat kynnysmatot ja kahvipussipärekorit. Niitä olisi sitten hyvä tehdä kierrätysmateriaaleista, jotta roskat menevät hyvään tarkoitukseen.

Olen hyvin hämmästynyt. Eikös kierrätyksen tarkoituksena ole, että se, mikä olisi menossa roskaksi, päätyy jonnekin muualle esineeksi, jota edelleen käytetään. Kyllähän meillä on paljon tavaraa ennestään, mutta jos joku tekee kierrätysmateriaaleista korun, korun omistaja saa siitä paljon iloa, eikä materiaali päädy pöhöttymään kaatopaikalle. Missä sen käytetyn kankaanpalan, napin tai helmen sitten olisi parempi olla? Pussukat eivät mielestäni ole turhakkeita lainkaan, niissähän voi kuljettaa mukanaan tarvittavia tavaroita – minusta se on hyödyllistä.

Niin tai näin päin, aina pitää olla huonolla omallatunnolla. Nyt ei saa nauttia edes kierrätysmateriaalitavaroista. Voi tietysti lopettaa ostamisen, mutta sitten pitää olla potea huonoa omatuntoa siitä, että suomalaisilla ei ole töitä, koska minä en osta heidän valmistamiaan tuotteita ja tarjoamiaan palveluita. Joudun myös tuntemaan huonoa omatuntoa siitä, jos löydän kirpparilta kivaa käytettyä tavaraa, enkä haluakaan tehdä siitä kynnysmattoa, vaan jotain, millä ei tee mitään. Tervemenoa tekemisen, ideoimisen ja kaiken muunkin ilo.


Esimerkki syntisestä kierrättämisestä