Marko Kilven Kadotetut

Viime vuoden viimeiseksi luetuksi kirjaksi jäi Marko Kilven dekkari Kadotetut, joka oli oikein Finlandia-ehdokkaanakin. Siksi sen bongasinkin, koska pidän dekkareista ja koska kirjaa suositeltiin myös eräässä blogikommentissa.

Kilven tarinaa alkaa seurata intensiivisesti. Pääosassa on Olli Repo -niminen vanhempi konstaapeli. Hänen virka-alueellaan alkaa tapahtua yhtä sun toista: BB:ssä mukana ollut nuori mies kidnapataan, nuori nainen ajaa tuhatta ja sataa poliisia pakoon eikä pysähdy edes tiesulkuun vaan ajaa itsensä kuoliaaksi. Eräästä autotallista löytyy mies, joka haluaa nuorten poikien katselevan, kun hän kuristaa itseään arasta paikasta. Lisäksi on vielä kapakkapahoinpitely, jossa on tullut viimeisen päälle pahaa jälkeä.

Yksityiselämässään – johon ei kovin paljoa puututa – Olli on juuri joutunut vaimon jättämäksi. Työelämässä hänellä on riesanaan Heikki-niminen nuorempi konstaapeli, joka ei tunnu ollenkaan soveltuvan poliisin työhön äkkipikaisuutensa vuoksi. Sitten Olli pääsee eroon Heikistä ja saa parikseen Päivin, joka on kykenevä kaikkeen poliisintyössä – jopa kuolinviestin vieminen onnistuu häneltä paljon paremmin kuin kokeneemmalta Ollilta. Ongelmat Heikin kanssa eivät kuitenkaan lopu.

Marko Kilven teosta on mielenkiintoista lukea paitsi vetävänä rikostarinana, joka näyttää maailman lohduttomuuden, myös asiantuntevana kuvauksena poliisin työstä – Kilpi kun sattuu olemaan ammatiltaan poliisi. Jotakuta toimintatapojen selitys voi häiritäkin, mutta minusta se oli kiintoisaa, koska tämän kirjoittajan kohdalla voi luottaa siihen, että hän todella tietää, miten poliisi toimii.

Kirja antaa lohduttoman kuvan nuorista ihmisistä. Se kuvaa juuri niitä nuoria, joille julkisuus on jotain ihmeellistä, itsessään saavuttamisen arvoista. Lisäksi tärkeässä osassa ovat eräät vanhemmat, joille uran luominen sattuu olemaan paljon tärkeämpää kuin oma lapsi. Kirja näyttää sen, kuinka poliisi hakkaa päätään seinään: kaikki ei muutu hyväksi, vaikka mitä tehtäisiin, vaikka asioihin yritettäisiin puuttua.

Kadotetut on hengästyttäväkin rikosromaani. Kilpi osaa pitää jännitystä yllä ja kääntää tarinan ylösalaisin. Kun tarinan pahiksesta on ”selvitty”, edessä ovat vielä ahdistavimmat hetket. Minä ainakin luen mielelläni jatkossakin Kilven teoksia.