Tosi-tv:ssä näkyy olevan yleinen periaate se, että jonkun täytyy nolata itsensä. No, se on tietysti todellista, sillä niinhän tosielämässä käy – jokainen meistä nolaa joskus itsensä. Mutta siitä huolimatta – vaikka on tullut tosi-tv:tä nähtyä enemmän ja vähemmän – en lakkaa hämmästelemästä tuota itsensänolaamisintoa.
Eilen alkanut X Factor ei erityisemmin vakuuttanut. Itse asiassa olin aika pitkästynyt, kun jouduin katselemaan, kuinka tuomareitten elämäkertoja esiteltiin. Minusta kilpailijat ovat kuitenkin tärkeämpiä ja kiinnostavampia. Kilpailijoitten suorituksista näytettiin ”yllättäen” niiden laulamista, jotka ajattelivat osaavansa, vaikkeivät osanneetkaan. Osaa suorituksista näytettiin tosin noin kahden tahdin verran, mikä häiritsi – en halua edes musiikkivideoihin niin nopeaa leikkausta.
On jotenkin ymmärrettävää, että teini-ikäinen nuori ei välttämättä vielä tiedä, missä on hyvä ja missä ei. Surullista on se, että X Factor toi esiin myös selvästi vanhempia ihmisiä, keski-ikäisiä tai ainakin lähellä keski-ikää olevia, joiden käsitykset omista kyvyistään olivat täysin epärealistiset. Surullisin tapaus oli eräs nainen, joka tuntui koko olemuksellaan pelkäävän esiintymistä. Esiintyminen saa jännittää, mutta jos sen meinaa elämänuraksi, siihen täytyy olla sisäinen palo, sellainen halu, että kun astuu estradille, kaikki näkevät, että tuo tyyppipä nauttii esiintymisestä.
(No hyvä on, ehkä on vielä surullisempi asia: se, että mm. minä katson noita ohjelmia, jotta voisin päivitellä asioita.)
Tänään alkoi puolestaan Nelosella Matkaoppaat-sarja, joka kertoo Turkin Alanyassa työskentelevistä matkaoppaista. Siinä itsensä nolasivat paremminkin matkailijat. Miten voi olla mahdollista, että joku häipyy lentokentän kansainväliseltä puolelta tupakalle ennen kuin on saanut matkalaukkunsa ja kuvittelee, että pääsee niin vain takaisin?
Eri ammateista kertovat tosi-tv-sarjat ovat mielestäni ihan valaisevia. Itse ihailen aina palveluammatissa olevia, jotka osaavat säilyttää hermonsa, rauhallisuutensa ja kohteliaisuutensa kaikissa tilanteissa. Voin vain kuvitella, mitä esimerkiksi matkaoppaiden päässä liikkuu, kun he joutuvat selvittelemään yksinkertaisesti tyhmyydestä (no hyvä on, ehkä joskus myös tietämättömyydestä) johtuvia typeryyksiä. Omassa ammatissani saan onneksi puhua kohtalaisen suoraankin silloin kun tarve vaatii. Toisaalta suorakaan kohtelias puhe ei tunnu aina riittävältä keinolta ilmaista sitä, mitä ajattelee. Ja joskus vain tuntuu, että tuntuisi tärkeältä ilmaista omatkin tunteensa ihan niin kuin ne ovat. No, tässä kohtaa kai pitäisi vain kehittää ammattitaitoa – ammattilainen on aina rauhallinen, kun on tekemisissä niiden kanssa, joiden eteen tekee työtä. Vai onko?
Turistisoituneeseen rantalomakohteeseen seuramatkalla matkustaminen ei vastaa omaa kuvaani unelmalomasta. Toisaalta on totta, että kaikki eivät matkustele paljon, ja siksi on hyvä, että mahdollisia töppäilyjä korjaamassa on ammattiopas. Ja jos matka rentouttaa, ei ole väliä, vaikka kävisi joka ilta baarissa, jonka nimi on Kippis ja jossa saa laulaa karaokea suomeksi – sieltä ainakin Matkaoppaat-sarjan turistit aloittivat illanviettonsa Alanyassa. Myönnän, että olen tässä ahdaskatseinen. Itse kun ajattelen, että suomen kieltä saa kuulla Suomessakin ja että ulkomailta pitäisi löytää matkustusmaan kulttuuri- ja historianähtävyyksiä sekä paikallisia ruokaelämyksiä.
Luultavasti sekä X Factoria että Matkaoppaita tulee seurattua. Muuten televisiota onkin tullut aika vähän katsottua, joten toisaalta on ihan kiva saada jotain uutta katsottavaa. Ja saahan siinä tarkkailla omia tuntemuksiaan: olenko minä säälijä vai se, joka on vahingoniloinen?
Se ensimmäinen X Factor oli kyllä jotenkin köykäinen ja sekava. Toivottavasti tuo eka jakso oli vaan tuollaista ohjelman esittelyä ja jatkossa päästäisiin itse asiaankin.
VastaaPoistaSe poikanelikko oli kyllä hurmaava. :)
Matkaoppaita en halunnut edes katsoa. Ne mainokset jo on aiheuttaneet ällötysreaktioita seuramatkoista täynnä suomalaisia juntteja, joten luulen, etten järjissäni pystyisi katsomaan kokonaista jaksoa aiheesta. :D
Ystäväni on matkaopas ja katsoi ekan jakson netistä päätään nyökytellen, juuri näin. Itse olen reppureissaaja joten koin tuon sarjan piristeenä, että tällaistakin tapahtuu ;O) Minusta myötähäpeä on parasta viihdettä mutta olenkin ilkeä ihminen ja aion jatkossakin katsoa kyseisiä sarjoja. Jännä huomio, Nelosen kommenteissa Matkaoppaat sarjasta 50% oli tyyliä jee, mekin ollaan oltu tuolla, ihanaa! Olin kuvitellut että kaikki kommentit ovat samanlaisia kuin oma reaktioni eli tsiisus, mitä pässejä. Hienoa että löytyy monimuotoisuutta ;O)
VastaaPoistaTiina - sitä minäkin toivon, että koelauluja näytetään jatkossa enemmän, ja uskon, että niin käykin. Saman jankkaamisesta emme varmaan kuitenkaan valitettavasti pääse eroon. Inhottaa sellainen amerikkalaistyyli, että katkon jälkeen pitää toistaa ihan sama kuin mitä ennen katkoa sanottiin. Voisi nyt kuitenkin olettaa, että suurin osa katsojista pystyy jotenkin hahmottamaan yksinkertaiset asiat yhdellä kerralla.
VastaaPoistaMikaela - no onpas jännä, että osan katsojista mielestä nuo turistien töppäilyt ovat ihan normaaleja. Mutta yritän tosiaan ajatella, että jos ihminen nauttii lomastaan, niin eihän sen minua pitäisi haitata, vaikka hän viettää sen aurinkorannalla suomea puhuvien paikallisten kanssa ja tilaa ruokansa suomenkieliseltä listalta...