Kotipaikkakunnalleni on luvattu huomiseksi +25° lämmintä ja sunnuntaiksi lämpötila kipuaisi +28°:seen. Hyi hellettä, sanon minä. Mielestäni - enkä ole ainut, joka näin ajattelee - paras lämpötila on noin 20 plusastetta. Silloin voi mukavasti olla keveämmissä vaatteissa ja jäätelö maistuu. Aurinkokin saa paistaa, kunhan ei paista niin kirkkaasti, ettei sen häikäisyltä pysty lukemaan (ulkona auringossa lukeminen kuulostaa houkuttelevalta, mutta käytännössä se ei oikein suju, kun silmiä pitää siristellä).
Taidan pitää joskus jopa enemmän vesisateesta kuin auringonpaisteesta. Minusta on mukava istuskella kotona, kun sataa oikein kunnolla. Sateen ääni on mukava tausta, kun lueskelee tai puuhailee jotain muuta itselleen mieluisaa. Jotenkin rankkakin sade rauhoittaa eri tavoin kuin auringonpaiste. Ehkä tämän ajatuksen taustalla on se, että taidan olla sisäihminen, joka nauttii siitä, että on pakotettu olemaan sisätiloissa. En tosin vihaa ulkoilmaakaan – totta kai kauniilla säällä on kiva kävellä ulkona ja katsella ympärilleen.
No, millaista kesää sitten toivon? En liian runsassateista enkä liian kuumaa. Sellaista, että ympärillä on kukkia. Sellaista, että saa syödä paljon jäätelöä. Sellaista, että ukkonen jyrisisi ajoittain aiheuttamatta vaaratilanteita mutta ollen ylväs. Sellaista, että kirjapinoistani löytyisi hyvää luettavaa, joka tempaisi mukaansa. Sellaista, että kaikki suunniteltu kiva menisi hyvin. Sellaista, että olisi hyvä mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti