Eilisen Helsingin Sanomien (9.5.) yleisönosastossa oli Vesa Weckmanin mielipidekirjoitus, joka käsitteli tasa-arvoa. Weckmanin pääajatus oli se, että miehilläkin on asemassaan parannettavaa, että asiat ovat meillä suomalaisilla kuitenkin aika hyvin ja että tasa-arvoasioissa pitäisi katsoa ihmisiä ihmisinä eikä pysyä vastakkainasettelussa, jossa miehet ja naiset ovat eri puolilla.
Weckmanin mukaan miesten asema on huonompi mm. armeijan käyntipakossa, siinä, että uimahallissa siivoavat naiset sekä naisten että miesten puolella, siinä, että erotilanteissa isä jää yleensä viikonloppuisäksi ja siinä, että kihlajais- ja hääpäivinä miehen pitäisi kiikuttaa naiselle lahja, mutta naiselta ei odoteta mitään. Kirjoitus oli ihastuttavan kiihkoton ja pidin siitä senkin vuoksi, että itse olen jo kauankin mietiskellyt, ettei tasa-arvo ole niin yksioikoinen asia, kuin feministit väittävät.
On väärin, etteivät feministit muka oikeasta tasa-arvosta puhuessaan välttämättä halua ottaa esiin niitä seikkoja, jotka ovat naisten eduksi. Minusta on vallan hauskaa, ettei ole tarvinnut kuluttaa aikaansa armeijassa. Pitäisin ihan kamalana, jos minun pitäisi mennä armeijaan – kuka sellaista voi vaatia? Niin, mutta jokaiselta mieheltä vaaditaan armeijan käynti tai jonkinlainen muu palvelus – tai vankilassa istuminen, jos minkäänlaisen palveluksen suorittaminen ei kiinnosta.
On kai se ymmärrettävääkin, että naiset ajavat nimenomaan naisille parempaa asemaa, kuin että he pyrkisivät tasa-arvoon tavalla, joka heikentää heidän omaa asemaansa. Sitten näistä toimista vaan pitäisi käyttää jotain muuta sanaa kuin tasa-arvotaistelu. Sillä jos pyritään sukupuolten väliseen tasa-arvoon, on oikeasti pyrittävä siihen, ja silloin on ajateltava kummankin sukupuolen asemaa.
Weckman kirjoittaa myös siitä, kuinka naiset saattavat lempata miehen, koska tämä on liian kiltti tai sopeutuvainen. Olisivat ottaneet machon, jos sellaisen halusivat. Niin, tai sitten samat naiset olisivat jättäneet miehen turhan machoilun vuoksi. Olenkin uskonut jo pitkään, että nainen saa aika lailla olla se, mikä on, mutta mies ei. Onkin todettu, että esimerkiksi pukeutumisessa naiset saavat toteuttaa itseään paljon vapaammin kuin miehet ja että he saavat vaikka itkua tihuuttaen näyttää tunteensa mutta miehet eivät, ainakaan samassa määrin.
Olisiko miestenkin siis jo aika ruikuttaa? Uskon, ettei miehiä itse asiassa kiinnosta ruikuttaminen. Mutta löytyisipä naisista enemmän sellaisia, jotka osaisivat ajatella tasa-arvosta yhtä kiihkottomasti kuin Vesa Weckman. Maailmasta saataisiin silloin varmasti yhdessä parempi paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti