Sattumalta sitten lounaalla istuessani törmäsin Voi hyvin -lehteen (2/2009, nyt jo vanha numero), jossa oli Mia Jokinivan artikkeli Neitsyt Mariasta. Metsästin lehden käsiini kaupasta ja luin tekstin rauhassa kotona.
On oikeastaan hyvä, että kristityillä on tavallaan oma naisjumaluutensa, sillä ymmärtääkseni ainakin katolisuudessa Marian asema on kuin jumalattaren: häntä rukoillaan ja hänen uskotaan ikuisena neitsyenä olevan yliluonnollinen. Hän on toisaalta jumalallinen äitihahmo ja toisaalta kuin kuka tahansa nainen siinä, että ymmärtää mm. synnytystä, kuten teologian tohtori Elina Vuola lehtiartikkelissa toteaa.
Feministit eivät kuitenkaan ikäväkseen voi iloita siitä, että Maria on saanut arvostetun aseman, sillä hänet voidaan artikkelin mukaan toisaalta nähdä vain Jumalan tahtoon alistujana, joka otti vastaan tehtävän tulla raskaaksi, kun käskettiin. Tosin feministiksi tunnustautuva Anne Moilanen löytää Mariasta hyviä puolia ja on sitä mieltä, ettei Mariaa pitäisi hylätä, vaikka hänet voidaan tulkita negatiivisestikin.
Pastori Petra Pohjanraito on kaikesta huolimatta sitä mieltä, että ”Maria näyttää esimerkkiä pysähtymiselle, itsetutkiskelulle ja avunpyynnölle.” En tiedä, ehkä Maria tuo rauhallista mieltä ja ehkä ostin tuon kirppariesineen juuri siksi. Tai ehkä se muistuttaa minua rauhallisista kirkoista, joissa käymisestä pidän, vaikka aika uskonnoton olenkin. Piilokatolinen en ole, mutta toisaalta en ole katunut Madonna-kuvan ostamistakaan – en hetkeäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti