Viikonloppuna katsoin dvd:ltä ”Rachel getting married” -elokuvan. Siinä Kym-niminen nuori nainen lähtee lomalle vieroitushoidosta, koska hänen sisarensa Rachel on menossa naimisiin. Kym ei ole oikein tasapainoinen eikä osaa käyttäytyä niin kuin hänen odotetaan käyttäytyvän. Ensikohtaaminen siskon kanssa on kuin teinien kikatusta, mutta sitten Kym alkaa horjua. Sen jälkeen syytellään jos ketä jos mistä.
On mielenkiintoista havaita, että Kymiin suhtautuu eri tavalla, koska hän on fiktiivinen henkilö. Jos Kym olisi oma sisareni, olisin varmasti aivan suunniltani. ”Taas se on tullut pilaamaan kaiken! Se on tullut pilaamaan hääpäivänikin!” huutaisin niin että kaikki kuulisivat.
Mutta nyt, kun Kym on tarinan päähenkilö – eikä totta – löydän hänestä kaikenlaista inhimillistä. Pystyn samastumaan siihen, kuinka vaikeaa on olla, kun näyttää siltä, että kaikilla muilla menee hyvin ja oma elämä on ikuista taistelua, joka kaikesta ponnistuksesta huolimatta tuntuu olevan menossa päin helvettiä. On hetkiä, jolloin voi pahoin ja pitäisi käyttäytyä asiallisesti, niin ettei pilaa toisten iloa, niin ettei kaada ongelmiaan toisten niskaan, mutta ei vain pysty. Ehkä siksi Kym on jollain lailla koskettava, vaikka katsoja ymmärtääkin, että hän on sekopää, jota ei todellisessa elämässä haluaisi lähelleen.
Kym herättää myös sen kysymyksen, kuinka paljon ihmisen vaikeaa käytöstä pitää sietää sen takia, että hänellä on vaikeaa. Entä kuinka paljon ihmisten ilkeästä käyttäytymisestä johtuu jostain muusta kuin siitä ihmisestä, jolle ollaan ilkeitä? Kymin paha olo johtuu mitä ilmeisimmin eniten hänen aiemmin tekemästään pahasta virheestä. Mutta kuinka paha olo pitää purkaa?
No, loppujen lopuksi Kymkin saa ymmärrystä ja lohdutusta, vaikka maailma jää hyvin ristiriitaiseksi edelleen. Hänen sisarensa antaa hänelle ainakin hetkellisesti anteeksi ja Kym pystyy olemaan pilaamatta itse hääjuhlaa. En tiedä, pystyisinkö tosielämässä antamaan Kymille anteeksi kaikkea sitä, mitä hän on tehnyt. Elokuvan loppu kuitenkin lohduttaa minua, sillä haluan uskoa siihen, että elämän on mahdollista olla vaikeuksien jälkeen aurinkoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti