Paranormaalia aktiivisuutta

Kauhuelokuvat ovat yksi elokuvasuosikkilajini. Harvemmin kuitenkaan tulee enää vastaan sellaisia elokuvia, jotka pelottaisivat todella, joissa olisi hyytävä tunnelma. No, pakkohan minun oli mennä katsomaan, onko tämä pelottavaksi hehkutettu – tai paremminkin mainostettu – Paranormal Activity sellainen leffa.

Peruselementit olivat siinä mielessä kunnossa, että elokuvassa on kyse pahoista hengistä. Niihin liittyvät tarinat ovat ykköspelottelijoitani. Elokuva kertoo Micahista ja Katiesta, jotka ovat juuri muuttaneet yhteen asumaan. Katiella on ollut yliluonnollisia kokemuksia lapsuudesta saakka, ja nyt asia on paljastunut myös Micahille: uudessa talossa nimittäin kummittelee ainakin tuoreen avovaimon mielestä.



Micahista yliluonnolliset ilmiöt ovat hauskoja, ja hän aikookin saada ne videonauhalle. Kamera seisoo yöt makuuhuoneen nurkassa kuvaamassa, ja sillä kuvataan yhtä lailla päiväaikaankin – silloin se vain liikkuu.

Elokuvan ideana on leikkiä dokumenttia. Amatöörit kuvaavat huonosti, mutta ei heidän ehkä tarvitsisi kuvata niin huonosti kuin mitä kamera tässä elokuvassa liikahtelee. Amatöörimaisen kuvauksen vaikutelman saisi aikaan vähemmälläkin kameranheiluttamisella, eikä katsojien tarvitsisi tulla merisairaiksi katsoessaan elokuvaa. On nimittäin saletti, etteivät kaikki pysty katsomaan Paranormal Activitya alusta loppuun – eikä syynä ole pelottavuus vaan kuvan heilumisen aiheuttama pahoinvointi.

Entäpä pelko? Jos kotonani tapahtuisi jotain sellaista kuin elokuvan Micahin ja Katien kotona, olisin todellakin kauhuissani. Jostain syystä en nyt kuitenkaan erityisemmin pelännyt ennen aivan elokuvan loppua. Odotin elokuvalta kunnon säikäytyskohtia, mutta niitäkään ei tullut kuin vasta lopussa. Tai sitten säikäytykset eivät vain toimineet minuun.

Kokonaisuutena elokuva oli kuitenkin mielestäni kiinnostava. Katien ja Micahin välille syntyi erimielisyyksiä siitä, miten kummitteluun pitäisi suhtautua. Tämä pariskunnan soutaminen ja huopaaminen – ”olet inhottava” vs. ”rakastan sinua” – oli ihan mielenkiintoista seurattavaa. Pisteitä voi antaa myös siitä, ettei elokuva antanut tulla kauhua täydeltä laidalta heti alusta. Periaatteessa se oli rakennettu oikein: kauheimmat asiat ovat vasta lopussa, pieni kauhu kasvaa isoksi kauhuksi. Ikävää on tietenkin se, ettei kauhuelementti alkanut toimia riittävän tehokkaasti riittävän ajoissa.

Paranormal Activity ei siis pääse kaikkien aikojen pelottavimpien elokuvien listalleni. Minua ovat tosissaan pelottaneet mm. Manaaja, Carrie ja Hohto. Mutta ei minua kaduta, että lähdin katsomaan tämänkin kauhupätkän. Eikä voi sanoa, että se olisi varsinaisesti ollut kovin suuri pettymyskään edes. Mutta olisihan se ollut kiva, jos se olisi pitänyt katsojan varpaillaan ensi minuutista alkaen.