Hesari julkaisi tänään uuden ruokakolumnistinsa A.W. Yrjänän ensimmäisen kolumnin. Teksti ei ollut idealtaan maata mullistava mutta todella virkistävää luettavaa silti.
Kolumnin otsikko ”Ruoka on myrkkyä” kertoo melkein kaiken. Yrjänä aloittaa pahoiksi ja kielletyiksi mainituista voista, laardista ja ihrasta ja etenee lopulta siihen, että jos kaikki, minkä syömistä pidetään joko epäterveellisenä tai epäeettisenä, kiellettäisiin, emme saisi laittaa suuhumme kuin joitakin harvoja ruokatuotteita. ”Täysjyväruista, perunaa ja lehtisalaattia sekä muutamia juureksia saa vielä syödä. Kylmänä, kuivatun merilevän ja kauramaidon kera”, kirjoittaa A.W. Yrjänä.
Yrjänä käyttää ihania sanamuotoja: ”Makkara on vaarallista, lihottavaa ja vanhanaikaista.” ”Tomaatti on syntiä - -” Voisin tikahtua nauruun. Lehtien ruokajuttuja lukiessa voi helposti tulla olo, että mikään ei enää ole sopivaa syötävää.
Syöminen ei ole minulle helppoa, ja hyvin usein olen tuntenut sen tunteen, että olen syönyt liikaa, enemmän kuin on hyväksyttävää. Mutta täytyy voida syödä hyvällä omallatunnolla joskus myös ”väärin”. Ihmisen mielenterveydelle ei ole hyväksi, että joka kerta syömisen jälkeen on syyllinen olo. Syyllinen olo ei ainakaan kokemukseni mukaan muuta ihmisen ruokailutottumuksiakaan miksikään.
Itse haluaisin laihtua, enkä nyt höpsötä minkään parin sellaisen kilon takia, jotka eivät edes ole ylipainoa. Syyllistäminen ei kuitenkaan johda mihinkään. Eivätkä yksioikoiset laskelmat, joita välillä esitetään. Hesarissa oli jokin aika sitten mm. seuraava tieto: ”Ylipaino kertyy pienistä puroista. Pussi hedelmäkarkkeja viikossa tietää vuodessa 10,5 lisäkiloa.” Onneksi ne kaksi, jotka jaksoivat asiaa netissä kommentoida, osuivat heti asian ytimeen: ei tietty syöty määrä lihota tuosta noin tietyllä grammamäärällä. Voisihan sitä tosiaan ottaa huomioon senkin, mitä ihminen sen karkkipussin lisäksi syö ja minkä verran hän kuluttaa energiaa. Ja voisihan sitä laskea, paljonko energiaa tulee, jos syö kaksi perunaa joka päivä. Varmaan siitäkin saataisiin mieletön lisäkilomäärä vuodessa, jos ajateltaisiin, ettei ihminen kuluta mitään.
No, joillakin on tarve julistaa kieltäymyksen sanomaa. Itse yritän kuitenkin löytää tasapainoisen mutta rennon suhteen ruokaan – ja olla syyllistämättä itseäni.
Postaus ihan aiheesta. Evoluution tuloksena parhaiten vararavintoa tallettavat yksilöt ovat pitkään menestyneet - ja nyt kulttuurievoluutio tarjoileekin meille messevät herkkupöydät. Jostain pitäisi löytää se eläin itsestään, joka ravitsee itseään pysyäkseen hengissä ja terveenä, ja toisaalta olla ihminen, joka nauttii ruuastaan.
VastaaPoistaErittäin osuva kirjoitus, olen aivan samaa mieltä. Minulla on oikeasti kiloja, joista pitäisi päästä eroon, mutta kammoan ajatusta jostain kieltäytymiskuurista. Se ei johda mihinkään, ei ainakaan mihinkään hyvään. Onneksi urheilu ja liikunta ovat aika luontainen osa elämääni, joten siitä on hyvä lähteä.
VastaaPoistaAsiaa jälleen kerran! On ikävää joutua tuntemaan huonoa omaatuntoa syömisestään - itsekin ajoittain sorrun siihen, mutta rakastan monenlaista (epäterveellistä) ruokaa niin paljon, että syömisen nautinto kuitenkin voittaa tuon syyllisyyden :)
VastaaPoista