Huomenna saa avata!

Olen ihan täpinöissäni joulukalenterien kanssa. Niitä on meillä aika monta ja odotan kuin pieni lapsi, että pääsen niitä avaamaan. Seinälle ripustetaan tänään itse tekemäni kalenteri, jonka taskut täytetään ainakin Geishoilla ja Fazerminteillä. Mutta se ei ole yhtä jännittävä joulukalenteri kuin kuvallinen, jossa avataan luukkuja. Niitä meillä on kolme. Ensiksikin sain SuuriKuu-kirjakaupasta Mauri Kunnaksen joulukalenterin kylkiäisenä, mutta todelliset herkut ovat tässä:



Muumikalenteria ei voinut vastustaa, ja sitten kun näin tuon Myyrä-kalenterin, en voinut vastustaa sitäkään, vaikka kalenterikiintiö oli tavallaan jo täynnä.

Muistan, että kun olin pieni, silloinen kaverini oli avannut kaikki luukkunsa saman tien. Minä pidin sitä häpeällisenä ja vääränä tekona ja yritin sulkea luukut uudelleen. Joulukalenteri on pyhä asia, ei sitä saa miten tahansa availla. Nyt on ikävä kyllä sellainen tilanne, että kiireisinä aamuina saattaa luukku ennemminkin jäädä avaamatta. Katsotaan – oikeasti joulukalenterin avaamiselle pitää löytyä aikaa. Ja siitä olen iloinen, että se tuottaa minulle nykyään yhtä lailla iloa kuin lapsena.