Jo kauan sitten löysin netistä testin, jolla voi saada selville, ketä Jane Austenin romaanihenkilöä muistuttaa. Suosikkihahmoni on Marianne Dashwood, ja niinpä keskityin testiä tehdessäni Mariannen sisimpiin ajatuksiin. Tulos oli tosiaankin tämä:
Mutta miksi ihminen oikeasti haluaisi olla joku muu kuin on? Sellaistahan tapahtuu. Toisilla ihmisillä kun on niin paljon hauskempi elämä. Melkoinen kierrätys tulisi, jos kaikki siirtyisivät sen nahkoihin, jonka nahkoihin haluavat. Ja onnellisimmiksi jäisivät lopulta ne, jotka päättäisivät jäädä omaksi itsekseen.
Olen monesti syyllistynyt small talk -valitukseen. Joskus olen syyllistynyt jopa kilpailemaan siitä, kenellä menee huonoiten. Ihmiset istuvat kahvipöytäänsä ja valittavat monisanaisesti nautiskellen yhtä aikaa kahvista ja kurjuuden tunteesta. Keksisiköhän sitä jotain muuta? Toisaalta itselle iloa tuovien asioiden esittely ei välttämättä tuo vastakaikua. Valittaminen on jollain lailla turvallisempi ratkaisu.
Apaattinen ja kiihkeä valittaminen ovat kuitenkin eri juttu. Pelkäänpä, että sorrun liian kaavamaiseen samojen asioiden toistoon aivan liikaa. Pitää jatkossa valittaa intohimoisemmin ja uusista asioista - pitää elää tunteikkaasti kuin Marianne Dashwood.
P.S. Taidan laittaa tuon Mariannen kuvan myös tuonne sivupalkkiin. Onpahan siinä muistuttamassa, kun tämä postaus katoaa etusivulta.
En ole edes lukenut Austenia, mutta tein kuitenkin tuon testin ja minäkin olin Marianne Dashwood :D Yhtään valehtelematta ;)
VastaaPoista