Kolumnisti Niklas Thesslund kirjoittaa uusimmassa Trendi-lehdessä (toukokuu 2009) käynnistään kaakeliostoksilla. Hän on tuskastunut viimeisen päälle, koska ei ole löytänyt kooltaan jäähallia vastaavasta myymälästä yksinkertaista valkoista kaakelilaattaa. Hän kaipailee funktionalismia, haluaa kaikkien kaakelien olevan samanlaisia ja on sitä mieltä, että vessojen ”olemassaolo on tärkeämpää kuin niiden ulkonäkö.”
Thesslundin johtopäätöksestä voi olla samaa mieltä, mutta eihän se kuitenkaan ole sama, miltä vessa näyttää. Kolumnistin mielestä vessassa viipyvät pitkään vain ne, jotka rajaavat huolellisesti silmänsä ja levittävät luomivärinsä kymmenesosamillin tarkkuudella. Väärin. Ihmisten vatsat toimivat eri tavoin. Viihtyisässä vessassa on mukavampaa silloin kun on ummetusta. Viihtyisässä vessassa voi myös lukea tarpeiden toimittamisen ohessa vaikkapa Sinuhe, egyptiläisen, mitä ei – kuten Jouni Hynynen on todennut – viitsi esimerkiksi bajamajassa tahdä.
Vessan pitää olla rauhallinen. Yläasteella ollessani tyttöjen vessojen oviin oli sahattu isot aukot, joista opettajat saattoivat käydä kyttäämässä, kävivätkö oppilaat vessassa tupakalla. No, kai se tupakka olisi haissut sieltä ummessa olevien ovienkin takaa, ja tytöt olisivat saaneet käydä pissillä – puhumattakaan isoimmista hädistä – rauhassa. Vain yhdessä kopissa tuo oven aukko oli laitettu umpeen. Sen verran oli laskettu, että kuukautissuojat piti saada vaihtaa rauhassa. Eräässä ketjukahviossa on ainakin kotikaupungissani jostain syytä ihastuttu samaan aukko ovessa -ideaan. Jokaisen vessakopin ovessa on pieni pyöreä reikä. Siinä sitä sitten ihmetellään, kuka haluaa tulla kurkkimaan, kun olet pyyhkimässä.
Oman kotini vessa ei näytä kovin kummoiselta – valitettavasti. Mutta unelmieni vessa olisi luultavasti punainen, täynnä vanhanaikaisia esineitä ja valaistukseltaan hämärä. Pöntöltä yltäisi kätevästi pieneen kirjahyllyyn ja kohdevalo näyttäisi lukijalle kaikki kirjaimet sopivan kirkkaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti