lauantai 2. toukokuuta 2009

Äiti, mitä mää lukisin?

Olen elämäni aikana lukenut jonkin verran – mitä se sitten tarkoittaakaan, luultavasti enemmän kuin keskiverto kaduntallaaja – kirjallisuuden klassikoita. Aina silloin tällöin käyn tekemässä Helsingin Sanomien klassikkoautomaatin nähdäkseni, mitä kirjoja se minulle suosittelee. Tänään parhaimmiksi osumiksi tulivat seuraavat teokset:

Irja Rane: Naurava neitsyt
José Saramago: Baltasar ja Blimunda
Per Olov Enqvist: Henkilääkäri
Raamattu
Henryk Sienkiewicz: Quo vadis

Noista kirjoista eniten olen luultavasti perehtynyt Raamattuun, enkä sitäkään todellakaan ole lukenut kokonaan. Quo vadista olen saattanut joskus kauan sitten aloittaa – tai sitten en. Baltasarin ja Blimundan on pakko olla hyvä, koska siinä kerrotaan mm. inkvisitiosta ja koska Saramago on aivan valtavan hyvä kirjoittaja.

Niin, noista kirjoista ehkä kiinnostaa tällä hetkellä kuitenkin eniten tuo Raamattu. Ihmetellä voi miksi, koska kovastikin kritisoin sen tyrkyttämistä ihmisille. Mutta minäpä haluaisinkin lukea sitä niin, että mietin, mistä minussa on järkeä ja missä ei, en niin, että joku muu sanoo, kuinka sitä pitäisi lukea. Kiehtova teoshan se on joka tapauksessa ja haluan mm. ymmärtää länsimaista taidetta sekä osata aidosti kritisoida niitä ajattelutapoja, jotka pohjautuvat Raamattuun ja joita koen tarpeellisiksi kritisoida. Minusta on myös mielenkiintoista, miten tuo kirja on oikeasti syntynyt – kuinka sen tekstejä on kirjoitettu eri aikoina ja kuinka nuo ajat näkyvät lopputuloksessa. Niin, kritisointihan ei tämän vuoksi ole kovin vaikeaa – syntytapa on vaikuttanut siihen, ettei Raamatussa yksinkertaisesti voi olla yhtä tapaa ajatella.

Kirjallisuudessa minua ahdistaa eniten se, että sitä on niin paljon tarjolla. Tätä valittavat kaikki, jotka pitävät lukemisesta. Ehkäpä ennen noita klassikkoja, jotka automaatti minulle antoi, haluaisin lukea ainakin Humisevan harjun, Dorian Grayn muotokuvan, Sudenmorsiamen, Täällä Pohjantähden alla, Tuulen viemää jne. Hieman uudempaakin kirjallisuutta löytyy, joka pitäisi lukea heti: Arturo Perez-Reverten Yhdeksäs portti, Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia, Leena Krohnin Mehiläispaviljonki. Muutama kirja on kesken ja sellaisia toisena jonossa -kirjoja on niin paljon, ettei laskea jaksa.

Piru, kun olen niin hidas lukija.

2 kommenttia:

  1. Oletko pysähtynyt jo Paulo Coelhon sanojen ääressä?? Itse Alkemistin löydettyäni olen lukenut myös Portobellon noidan sekä 11 minuuttia ja aloitellut Zahiria... monesti hänen kirjojensa kohdalla mietin, miten sitä itse oppisi kirjoittamaan kuten hän. Entä onko Cecilia Ahern tuttu?

    Toisaalta en tiedä millaista kirjallisuutta haluat lukea... :) Itse olen kai pohdiskelevan tekstin ystävä - coelhon kohdalla ainakin.

    VastaaPoista
  2. Coelho muuten käyttää teksteissä ja oivalluksissaan maailmasta ja ihmisistä paljon Raamattua. Musta oli ainakin jännä löytää paaaaljon yhtäläisyyksiä.

    VastaaPoista