Eva Braun Heike B. Görtemakerin mukaan

Adolf Hitleriä ei ehkä ensimmäiseksi tule pitäneeksi rakastettavana ihmisenä. Sitä kiinnostavampaa onkin lukea Eva Braunista, jolla oli pitkä rakkaussuhde Hitleriin. Mikä saa rakastumaan ihmiseen, joka osoittaa kaikkea muuta kuin lähimmäisenrakkautta muita ihmisiä kohtaan niin suuressa mittakaavassa kuin Hitler? Ikävä kyllä lukemani Heike B. Görtemakerin teos Eva Braun – elämä Hitlerin kanssa ei vastaa tähän kysymykseen, mutta melko paljon muuta varsin mielenkiintoista se päähenkilöstään kertoo.

Eva Braun tutustui Hitleriin jo paljon ennen kuin tämä oli valtansa huipulla. Ja Hitlerin rinnalla nainen pysyi, joten kiintymyksen täytyi olla suurta. Koska Hitler kuitenkin halusi julkisesti olla naimisissa vain Saksan valtion kanssa, Braunin asema oli hieman kinkkinen. Häntä kuljetettiin Hitlerin mukana mukamas tämän sihteerinä, eikä julkisuudessa saanut näkyä merkkiäkään siitä, että kyse oli jostain aivan muusta – muuten huolellisesti luotu Hitlerin julkisuuskuva olisi murentunut, sillä Eva Braun ei ollut edes natsien naiskuvan mukainen nainen vaan lapseton nainen, joka halusi keskittyä aivan muuhun kuin uusien natsikansalaisten kasvattamiseen.

Görtemaker kuvaa Hitlerin ja Eva Braunin suhteen jokseenkin kronologisessa järjestyksessä, joten teos esittää oman näkemyksensä myös siitä, miten natsit pääsivät valtaan Saksassa ja miten toinen maailmansota Saksan näkökulmasta eteni. Eva Braunia käsitellään niin vahvasti ainoastaan sidoksissa Hitleriin ja tämän tekemisiin, että välillä lukijalta unohtuu, kenestä teos oikeastaan yrittää kertoa. Esimerkiksi Hitlerin lähipiiriä käsiteltäessä Görtemaker kirjoittaa sivukaupalla muista henkilöistä, kunnes yhtäkkiä muistaa mainita, mikä heidän suhteensa Eva Brauniin oli.

Eva Braunin elämä on mielenkiintoinen, koska se on niin poikkeuksellinen ja kammottavakin, sillä ainakin Görtemakerin mukaan Braun oli ajatuksiltaan aivan yhtä natsi kuin miesystävänsäkin, vaikkei saanutkaan tämän kiellon vuoksi liittyä natsipuolueeseen. Mutta tuskinpa joku hieman vähemmän arjalaista maailmanherruutta kannattava olisi Hitlerin vierelle koskaan päässytkään – tai ainakaan jaksanut sitoutua Hitleriin niin vahvasti kuin Eva Braun sitoutui.



Minun on vaikea kuvitella, ettei Eva Braun olisi oikeasti välittänyt Hitleristä, sillä luulenpa, että Berliinin ollessa sodan loppuhetkillä tuhon partaalla aika moni muu olisi valinnut jonkin muun tien kuin itsemurhan Hitlerin rinnalla. Toisaalta Görtemaker antaa kuvan, että Braun olisi käyttänyt kaikkia mahdollisia keinoja saadakseen pysyä mahdollisimman tiukasti Hitlerin läheisyydessä. Braun vaikuttaakin tällöin enemmän pakkomielteiseltä kuin rakastuneelta. Naisen kahta itsemurhayritystä kirjoittaja pitää tällaisina vallankäyttö- ja manipulaatiovälineinä. Tiedä häntä, näin voi ollakin. Toisaalta Hitler kuulostaa sen verran erikoiselta persoonalta, ettei äkkinensä yllätä, jos joku vaikka aikoinaan ahdistuikin hänen seurassaan. Tosin Braun vaikutti ahdistuvan enemmän seuran puutteesta kuin seurasta.

Teos on alusta asti kiinnostava, joskin lukija tarvitsee hieman kärsivällisyyttä siinä, että kuva Eva Braunista alkaa todella muotoutua. Aluksi nimittäin vaikuttaa siltä, ettei naisesta tiedetä oikeastaan mitään – ainakaan varmasti. Jokainen lähde on kyseenalainen, koska sodan jälkeen annetuissa kommenteissa haisee se, että jokaisen eloonjääneen piti sanomisillaan suojella itseään.Vähitellen kuitenkin selviää, että Eva Braunilla oli melkoisesti vaikutusvaltaa Hitlerin sisäpiirissä – ei vaikutusvaltaa poliittisiin päätöksiin, mutta muutoin. Sisäpiiriläiset nimittäin tiesivät, ettei Braun ollut mikään sihteeri, ja he tiesivät myös sen, ettei tämän kanssa kannattanut joutua erimielisyyksiin.

No, sitä emme koskaan saa tietää, olisiko Eva Braun yksikseen jäänyt historiaan – tuskin, sillä ei hänen persoonassaan oikeastaan vaikuta olevan mitään erityistä. Jotenkin hänen kohtalonsa on minusta myös surullinen, sillä ainakin Görtemaker antaa sellaisen kuvan, ettei Eva Braunia edes ollut olemassa kuin suhteessa Hitleriin. Sellainen omistautuminen rakastettavammallekaan hahmolle kuin Hitler on minusta masentavaa.

Görtemaker on käynyt läpi kunnioitettavan määrän lähteitä, joten ainakin voi sanoa hänen perehtyneen aiheeseensa niin hyvin kuin mahdollista. Voisi silti olla mielenkiintoista lukea toinenkin näkemys Eva Braunista, esim. Angela Lambertin kirja Eva Braunin elämä – vaikka arvoitukseksi tämä nainen varmaankin pohjimmiltaan tulee jäämään.