Rahan käyttäminen musikaaleihin on hyvää rahankäyttöä

Sehän tiedetään, että toisen menestys aiheuttaa aina jossakussa toisessa tuohtumusta (lue: kateutta). Tuohtumus on vielä suurempaa, jos menestykseen on saatu muka aiheetonta rahallista tukea. Tällä kertaa Ryhmäteatterissa ollaan – tai ainakin sen johtaja Esa Leskinen on – tuohtuneita siitä, että Helsingin kaupunginteatteri saa Helsingin kaupungilta rahaa, jolla se sitten muka laittaa pystyyn vain maailmalta tuotuja musikaaleja, jotka eivät ole taidetta vaan pelkkää pinnallista viihdettä. Asiaa valaisi eilinen Hesari.

Helsingin kaupunginteatterin johtaja Asko Sarkola puolestaan muistuttaa, että tehdään hänen teatterissaan paljon muutakin kuin musikaaleja ja että musikaalit voivat tuottaa rahaa sen muun teatterin tekemiseen. Ihan hyvä pointti, kuten sekin, ettei teatterin ole järkevää pyrkiä miinustavoitteeseen, kuten Sarkola myös muistuttaa. Itselläni nousevat kuitenkin karvat pystyyn muista seikoista.

Minusta on vaarallista ottaa lähtökohdaksi se, että vain pienen piirin ymmärtämä ja katsoma teatteri tai muu luova työ on taidetta ja että massojen rakastamat teokset – esimerkiksi musikaalit – ovat vähempiarvoisia eivätkä siten voi olla taiteellisesti korkeatasoisia. On myös vaarallista ajatella, että verorahoin pitäisi tukea vain tuota ”oikeaa” taidetta ja että teatterimaailman pitäisi tuottaa viihteellisempi puolensa täysin kaupallisesti ilman yhteiskunnan verotulojen tukea.

Jos haluaa tehdä jotain hyvin, se vaatii taitoa, oli kyse sitten ultrapostpostmodernista teatterista tai keskimäärin helpommin ymmärrettävistä musikaaleista. Kuka sen sanoo, kumpi vaatii enemmän taitoa. Joku voisi ilkeästi jopa todeta, että nykytaiteen usein käyttämä ilmaisu, joka sisältää yleisön edessä alasti keikkumista ei ole välttämättä yhtä vaativaa kuin ison tai pienemmänkin musikaaliroolin laulaminen. Joku voisi olla jopa sitä mieltä, että jälkimmäinen on taiteellisempaakin. Vaikeaselkoisuus ei tee mistään hienompaa tai arvokkaampaa. Vaikeaselkoisuus johtuu yleensä siitä, että joku ei osaa ilmaista asioita selkeästi. On harhaa kuvitella, että vaikeaselkoinen olisi jotenkin hienoa ja arvokkaampaa. Ikävä kyllä monet luottavat itseensä niin vähän, että pitävät hienona kaikkea, mitä eivät ymmärrä.

Tietysti löytyy niitä, jotka eivät osaa arvostaa viihdyttävää teatteria, vaikka se olisi kuinka hyvin tehtyä. He voivat sitten tutkiskella mielessään vaikka sitä, mitä varten me maksamme veroja. Minun ymmärtääkseni siksi, että verovaroin voidaan turvata kaikille tiettyjä palveluita, kuten koulutus, terveydenhuolto ja kirjastot. Minulle käy hyvin myös se, että taidetta tuetaan verovaroin, sillä taide-elämyksillä voi olla suurikin merkitys ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Mutta miksi verorahoin pitäisi tukea ennemmin taidetta, josta suuri yleisö ei ole kiinnostunut? Eikö olisi loogisempaa, että kansalaisten rahoja käytettäisiin sellaiseen taiteeseen, mitä he ovat kiinnostuneita näkemään?

Ymmärrän kyllä senkin, että on arvokasta tukea taide-esityksiä, jotka jäisivät ehkä ilman taloudellista tukea kokonaan tekemättä. Uskallan väittää, että näitä itse asiassa ovat myös ne suuret maailmanmenestysmusikaalit, joiden tuominen Suomeen ei ole halpaa lystiä. On ollut ilo nähdä esimerkiksi Wicked omalla äidinkielelläni esitettynä – varsinkin, kun sen pääosien esittäjät Maria Ylipään ja Anna-Maija Tuokon olisi oitis voinut siirtää West Endiin, sillä he eivät hävinneet siellä näkemälleni Elphaballe ja Glindalle tippaakaan. Ja jos olisin helsinkiläinen, en olisi tippaakaan itkenyt sitä, että maksamistani veroista oli osa luovutettu siihen, että kaupunginteatterin näyttelijöitä puetaan ja maalataan vihreiksi. Paljon huonompaankin voi rahoja käyttää. Toki jokainen voi kaipailla tänne West Endin ja Broadwayn tapaa tehdä kaupallista teatteria. Ikävä kyllä se tapa taitaa oikeasti toimia vain Lontoossa ja New Yorkissa, joissa on rahaa ja näyttelijöitä kuten myös katsojia aivan eri määrä kuin täällä Pohjolan perukoilla. Jos me sitten saamme edes verovaroin tuettuna nähdä musikaaleja, joista hyvin monet nauttivat, on vaikea ymmärtää, mikä tässä niin väärin olisi.