Rare Exports

Sen verran jouluihminen taidan olla, että jos elokuvateattereiden tarjonnasta vain löytyy sopiva jouluaiheinen elokuva, sellainen on kiva käydä joulun aikoihin katsomassa. Vakavasti otettavia jouluelokuviahan voidaan tehdä vain Joulupukin kotimaassa Suomessa, joten aika usein valinta on osunut kotimaiseen elokuvaan. Tänä vuonna oli aika selvä, että tuo elokuva olisi Rare Exports.



Pietari-poika (Onni Tommila) asuu aivan Korvatunturin lähellä. Yhdessä ystävänsä Juuson (Ilmari Järvenpää) kanssa hän saa selville, että Korvatunturilla puuhaillaan jotain omituista Joulupukkiin liittyvää. Paikalla on ollut miehiä kaivauksia tekemässä jo jonkin aikaa. Pietarin isä, teurastajana itsensä ja poikansa elättävä Rauno (Jorma Tommila) ei ota poikaansa oikein tosissaan, joten Pietarin on toimittava itse.

Vähitellen alkaa Raunolle ja muillekin paikkakunnan miehille Aimolle (Tommi Korpela) ja Piipariselle (Rauno Juvonen) selvitä, että on tosi kyseessä. Tapettuna löytyneitten porojen täytyy jotenkin liittyä siihen alastomaan äijään, joka löytyi Raunon pihapiiriinsä virittelemästä sudenkuopasta. Pietari valaisee vanhempia: kyseessä on Joulupukki, joka taatusti noudattaa perinteitä, niitä kilttiä lahjoja jakavaa pukkia vanhempia perinteitä nimittäin.



Korvatunturia on kaivettu taloudellisen voiton saamiseksi, ja niinpä päättävät Lapin miehet Rauno, Aimo ja Piiparinenkin ansaita pukilla rahaa. Mutta tarina saakin yllätyskäänteen, kun Joulupukki puetaan Piiparisen punaiseen pukinasuun ja häntä lähdetään kauppaamaan ulkomaalaiselle miehelle, joka Korvatunturillakin on räjäytyksiään tehnyt.

Pietari on tyypillinen elokuvan lapsisankari, joka kasvaa kaverinsa Juuson kiusaamasta arasta pojasta henkisesti niin isoksi, että pystyy toimimaan järkevämmin ja rauhallisemmin kuin aikuiset silloin, kun on kaikista tiukin paikka. Kovista esittävästä muka isosta Juusosta tulee stereotyyppisesti hyvinkin nopeasti pelkäävä pikkupoika, joka kykenee vain itkemään. Mutta eipä siinä mitään, katsoja pitää tietenkin enemmän Pietarista, jota Juuso on elokuvan alun sorsinut.



Hauskaa karuutta ja mustaa huumoria elokuvaan tulee siitä, että Pietarin isän työpaikka eli teurastamo on kodin pihapiirissä. Alastomasta pukistakin meinataan tehdä palasia teurastamon veitsellä. Sitten tehdään toinen ratkaisu, ja joulun hengen mukaisesti Piiparinen päättää syöttää pukille piparia. Sen jälkeen Piiparinen onkin korvaton.

Pietari toteaa elokuvassa, että Joulupukki ei ole ollenkaan sellainen Coca-Cola-hahmo. Ehkä juuri siksi Rare Exports kolahtaa. Se on aikuisempien ihmisten jouluelokuva, jossa mikään ei ole niin siloiteltua kuin jouluelokuvissa keskimäärin. Se pistää vielä vanhaa nuuttipukkiperinnettäkin paremmaksi. Alun jonkinasteisen kömpelyyden jälkeen elokuva on enimmäkseen täyttä asiaa.

Rare Exportsissa täysin stereotyyppisistä aineksista syntyy omaperäinen kokonaisuus, mikä on oikeastaan aika hauska paradoksi. Rare Exports on ihastuttavan posketon leffa, joka siitä huolimatta, että Joulupukki on itse piru, vie joulun tunnelmiin. Myös mainitsemani yllätyskäänne yllättää oikeasti – ja se taitaa olla nykyään jo aika harvinaista nannaa.