tiistai 4. toukokuuta 2010

Älä kirjoita kirjoista liian henkilökohtaisesti

Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi (?) Helsingin Sanomat katsoi aiheelliseksi kirjoittaa netin kirja-arvioista. Alaviitteenä Sirpa Pääkkönen kirjoitti otsikolla ”Villi blogiviidakko kukoistaa netissä”. Alaotsikkona oli ”Henkilökohtaisuus hämärtää blogien kirja-arvioita.”

Aivan niin rajusti Pääkkönen ei hyökkää blogikirjoittelua kohtaan kuin alusta voisi päätellä – vai hyökkääkö? Vähän haiskahtaa siltä, että kirjoittajan mielestä henkilökohtaisuus on pahasta – ellei sitä sitten hallita suvereenisti, jolloin se ”tuo kirjoittajan lähelle lukijaa” ja lukijasta tuntuu, että hän lukee ”vanhan tutun” mielipiteitä.

Pääkkönen on törmännyt myös siihen, että kaikki blogit eivät ole nerokkaita. Hänen mielestään on jopa työlästä selailla valtavaa blogitulvaa, joka sisältää niin monen tasoisia tuotoksia. Bloggarit antavat tekstiensä myös rönsytä liikaa. Ja sitten on vielä niitäkin, jotka lopettavat blogin pitämisen ja – voi hyvänen aika sentään – eivät kuitenkaan tyhjennä nettiä tuotoksistaan vaan jättävät ne edelleen poloisten ihmisten luettaviksi.

Olen sitä mieltä, että ammattikriitikon pitääkin pitää päänsä kylmänä ja arvioida teoksen vahvuuksia ja heikkouksia niin, ettei oma ”mä tykkään / en tykkää” -tunne pääse vaikuttamaan liikaa. Mutta miksi muutkin eivät voisi kertoa, mitkä kirjat ovat hyviä, mitkä eivät? Ihmisen, joka lukee ainoastaan lukemisen palosta, on aivan turha jeesustella, kuinka vaikuttava rakenne tai merkittävä teema kirjalla oli, jos kirja ei kolahda. Itse luen mieluiten juuri sellaisia kirjallisuusblogeja, joissa bloggarin omat tuntemukset tulevat esiin, joista näkee, miten kirja on koskettanut, ärsyttänyt tai mitä tahansa muuta tunteellista.

Netissä on paljon paskaa. Mitä sitten? Etsivä löytää hyvät blogit, joita kannattaa lukea. Yhtä lailla ihmiset etsivät sopivia kenkiä kenkäkaupoista, eikä useinkaan kuule valitettavan, että onpas sitä niin paljon huonoja kenkiä, voivoi, onpas maailma ihan vääränlainen. En minäkään lue huonoja blogeja – en edes läheskään kaikkia hyviä, koska niitäkin on niin valtava määrä, että on pakko valita.

Blogeja voisi muuten kiittää siitä, että uskoakseni ihmiset kirjoittavat nyt paljon enemmän kuin koskaan. Hyvä on, osa heistä kirjoittaa todella huonosti, mutta miksi huonosti ei saisi kirjoittaa. Ei sillä maailmanmaineeseen pääse, mutta kirjoittaminen voi silti tuottaa iloa. Keskimäärin kovin monien ihmisten ei ole pakko lukea laaduttomia tekstejä. Ja kuinka kukaan oppisi kirjoittamaan hyvin, jos ei kirjoittaisi mitään?

Muuten, ei Pääkköstä ehkä tarvitse ottaa niin kovin vakavasti, vaikka tässä vaahtoankin. Hän luettelee monia hyviä kirjallisuusblogeja, vaikka toisaalta ei tunnu täysin tietävän, mikä on blogi. Naisen kirjoitus alkaa nimittäin näin: ”Ihmisistä ikävimpiä ovat kirjallisuuskriitikot ja kohtuuden ystävät, kirjailija Tommi Melender lainaa vapaasti Gustave Flaubertia maaliskuussa ilmestyneessä kirjallisuusblogissaan.” Itse en puhuisi edes blogin aloittamisesta ilmestymisenä (blogiteksti puolestaan voi tietysti ilmestyä). Lisäksi Melender on aloittanut bloginsa jo vuonna 2007, joten tuo kömpelö ilmaus ei voi viitatakaan blogin aloittamiseen. Hannu Marttilasta Pääkkönen puolestaan kirjoittaa, että tämä ”jatkaa eläkkeelle siirryttyään blogien kirjoittamista” – harmi vain, että minun ymmärtääkseni Marttilalla on vain yksi blogi… Kävisikö joku siis määrittelemässä blogin käsitteen Pääkköselle ennen kuin tämä kirjoittaa nettimaailmasta seuraavan kerran?

8 kommenttia:

  1. Eläköön henkilökohtaisuus blogeissa!

    VastaaPoista
  2. Kummallisia ajatuksia Pääkkösellä! Eikö netin ja blogien paras puoli ole juuri siinä, että kukin saa kirjoittaa juuri kuten haluaa - eikä ole pakko lukea, jos blogit eivät ole muistuta tarpeeksi Hesarin kirjakritiikkejä. ;)

    Kävin kurkkaamassa Hesarin sivuilla, mutta harmikseni siellä oli vain referoitu lyhyesti tuota Pääkkösen juttua. Viitsitkö paljastaa, mitä kirjablogeja Pääkkönen oli listannut? Jos saisi vaikka lukuvinkkejä... Ja siis, olen ehdottomasti samaa mieltä kuin Päivi, eläköön henkilökohtaisuus blogeissa!

    VastaaPoista
  3. Omituinen nainen. Henkilökohtaisuus on blogeissa juuri parasta! Kun löytää ihmisen joka on samanhenkinen kuin sinä, voi melkoisella varmuudella myös päätellä pitääkö jostain kirjasta tai leffasta jos toinen siitä bloggaa. Ammattikriitikot ovat erikseen mutta saisi niissäkin olla mutua, eikä vain korkealentoisesti keskittyä muuhun kuin siihen miltä lukiessa tuntui.
    Hyviä blogeja on harvemmassa ja Suomessa harmittavan vähän pääsevät hyvät tekeleet esille, täällä kun jyrää teinien HenkkaMaukka-blogit mitkä ovat täynnä typoja ja huonoja kuvia.. Katkera, minäkö?

    VastaaPoista
  4. Päivi - samaa mieltä!

    Jenni - Hesarin nettisivuilta ei tosiaan löytynyt tuota koko juttua, joten en viitsinyt linkittää sinne. Pääkkönen piti hyvinä kirjallisuusblogeina seuraavien bloggaajien blogeja (näin ainakin tekstistä päättelin):

    Tommi Melender
    Hannu Marttila
    Kirsi Piha
    Panu Rajala
    Marjo Heiskanen & Johanna Hulkko
    Jarmo Papinniemi
    Timo Hännikäinen

    Ilmeisesti positiivisen maininnan saavat myös Tuula Levo, Jarkko Tontti, Miina Supinen, Karri Kokko ja Ville Ranta.

    Mikaela - Tuo ammattikritiikki on pahimmillaan sitä, että tunne katoaa kokonaan. Tuskin kirjoja on kuitenkaan kirjoitettu siksi, että niitä analysoitaisiin puhki. Kai niillä joku haluaa joskus jonkin elämyksenkin lukijalleen tuottaa.

    VastaaPoista
  5. Aika asian ytimeen osuva postaus. ;) Meinasin itsekin ensin ärähtää Hesarin jutusta, mutta totesin, etten taida jaksaakaan - sukupolviero on nyt Pääkkösen kanssa liian ylittämätön. Sama pätee moniin toimittajiin tai ihmisiin, jotka eivät juurikaan blogeja lue: eivät tajua, mistä blogeissa on ylipäänsä kyse, miksi niitä kirjoitetaan ja miksi niillä riittää lukijoita. Eihän blogi ole sanomalehden tai varsinkaan lehtikritiikin kilpailija muutenkaan - jos blogista puuttuu henkilökohtaisuus ja mielipiteet, mitä jää jäljelle: lehtiartikkeli netissä ja sehän on ihan eri asia kuin blogi. Innostuin vaahtoamaan kuitenkin. ;)

    VastaaPoista
  6. joo ihan samaa mieltä täälläkin!

    voitko laittaa jotain kirjallisuusblogeja, joita itse luet? olisi kiva saada jotain linkkejä, joista päästä alkuun, kun oon etinny uutta luettavaa viime aikoina.

    VastaaPoista
  7. Ina - Tuo sukupolviero on varmaan totisinta totta. Vaikka sinänsä tuntuu hassulta, että itse toimittajana työskentelevä ei ymmärrä informaatiotulvaa ja sitä, että on pakko valita, mitä haluaa lukea - saati, että hän ymmärtäisi, että kirjallisuudestakin voi kirjoittaa monella tavalla ja monesta näkökulmasta hyvin. Kokemuksellisesti asiasta, kuten kirjoista, on itse asiassa hassuakin kirjoittaa täysin objektiivisesti.

    Anonyymi - tuosta sivupalkista löytyy kirjallisuusblogeja, joista pidän. Ne on erikseen koottu omaan blogiluetteloonsa.

    VastaaPoista
  8. Inan kommentti osuu asian ytimeen. Blogista ei tosiaan jää jäljelle paljon mitään, jos ei postauksissa ole mitään henkilökohtaista. Itse ainakin koen sekä omani että muiden kirjablogit puhtaasti keskusteluna kirjoista. En niinkään pelkkinä kirja-arviointeina. Minulla kun ei ole mahdollisuutta juuri nyt pitää yllä mitään paikallista lukupiiriä (aikataulujen ja lukijoiden puutteen vuoksi..), blogi korvaa sen mainiosti. Voi etsiä muiden mielipiteitä kirjasta joko ennen lukemista tai sen jälkeen ja käydä jättämässä omat ajatuksensa jonkun toisen kommenttipalstalle juuri silloin kuin itse ehtii. Väliin tulee hyviä vinkkejä siitä, mitä kannattaa lukea seuraavaksi.

    Kaikkein parasta on JUURI se, että blogeja on niin monenmuotoisia ja "tasoisia". Ja se, että niitä kirjoitetaan henkilökohtaisista lähtökohdista. Jos joku kirja saa kehuja blogista ja kirjoittajasta riippumatta, se herättää mielenkiinnon ko. teosta kohtaan varmemmin kuin se, että joku "asiantuntija" kommentoi sen huonoksi tai hyväksi. Sitä varten meillä on lukuisia kirjallisuuspalkintoja ;)

    VastaaPoista