Rakastan kaikenlaista tavaraa, jolla ei varsinaisesti tee mitään. En ole perinteinen shoppaaja, joka hinkuaa vaatekauppoihin niin koti- kuin ulkomailla, mutta saan silti rahaa kulumaan, enkä ole rahasta tarkka. Tänään esimerkiksi tuli – yskimisen ja lepäilyn lisäksi – tehtyä yli 200 punnan Visa-ostos. Ok, saan rahasta ¾ takaisin, sillä ostin porukalle liput The Phantom of the Opera -musikaaliin Lontooseen heinäkuuksi. Mikä voisikaan olla fiksumpi ostos? Ensin saa pari kuukautta hehkutella, että on menossa katsomaan hienoa teatteriesitystä, sitten näkee sen ja sitten vain jälkihehkuttelemaan.
Leena Maria Aula kirjoittaa Oliviassa (5/10) hieman erilaisesta suhtautumisesta rahaan: hän ei tunnu pystyvän ostamaan spontaanin vapautuneesti mitään, koska on niin tarkka rahankäytöstään, vaikkei ilmeisesti rahasta olekaan pulaa. Hän kertoo kärsivänsä päivätolkulla, jos on tehnyt 10 euron heräteostoksen. Toisaalta hän kertoo: ”Joissakin asioissa teen poikkeuksen. Olen opetellut tuhlaamaan ruokakaupassa, ostoslista kädessä ja harkiten. Voin ostaa viidenkympin kasvovoiteen silmääkään räpäyttämättä, koska pystyn järkeistämään ostoksen kauneussyillä.”
Niinpä, itse asiassa kysymys on aika monien kohdalla valinnoista. On varmasti ihmisiä, joilla ei ole varaa matkustella tai ostella kokolihaa. Mutta on varmasti myös ihmisiä, joilla ei muka ole varaa tehdä ulkomaanmatkaa mutta jotka ostavat tuosta noin vain 150 euron mekon, vaikkei erityistä akuuttia mekkotarvetta olekaan. Kun seuraavana päivänä ostaa spontaanisti samanhintaiset kengät ja seuraavalla viikolla pari viidenkympin vaateostosta, kuluttaa ikään kuin huomaamattaan summan, jolla toinen matkustelee jo kummasti.
Olisi hyvä, jos kykenisi sekä säästämään isompiin ostoksiin, kuten matkoihin, että ilahduttamaan itseään ajoittain huolettomasti ostamalla jotain mukavaa mielensä mukaan. Oma rahankäyttöni ei oikeastaan ole tuollaista, mutta ilmeisesti osaan pitää sen sopivissa rajoissa. Myönnettäköön, etten ole kyllä koskaan osannut oikeasti köyhäillä ja kieltäytyä ostamisesta. Monet tavarat olisin voinut jättää ostamatta, mutta toisaalta olen aika onnellinen siitä, etten koe sellaista pihiyttä kuin Leena Maria Aula. Olisi karmivaa, jos ensin tekisi niska limassa töitä ja sitten kun saisi palkkansa, kokisi vain ahdistusta siitä, osaako olla tarpeeksi säästäväinen. Jos ihmisellä on varaa hassujen, tarpeettomienkin tavaroiden ostoon, pitäisi hänen siitä sopivassa määrin osata nauttiakin. Vähemmän materian perään voisin minäkin olla, mutta kyllä turhasta mutta mukavasta tavarasta saa iloitakin.
Olen samaa mieltä, pitää osata nauttia kaikista ostoksistaan, oli ne sitten turhia tai ei... :-)
VastaaPoistaMatkustelukin on yleensä ihan kivaa, mutta kun jää jonkun tuhkapilven takia jumiin jonnekin muuten kivaan paikkaan (=Lontoo), niin siinä alkaa olemaan vähitellen sellainen vähemmän kiva fiilis. Ylimääräiset hotelliyöt ja bussilla ja laivalla toeutettu kotimatka pitää maksaa itse, eikä se bussimatkan loppuosakaan enää ollut kivaa ja "pakkoloman" lomapäivät menee lomista, joten kesällä voi pitää vain 3 viikkoa lomaa. Toisaalta, tuli nähtyä aika monta maata siinä matkan varrella.
Voi silti olla, että Lontooseen on taas joskus päästävä uudelleen. Shoppailemaan ja kaikkea kivaa. Tällä kertaa ei tullut käytyä teatterissa, mutta Oopperan kummitus kuulosti kivalta (t.nimim kateellinen).
Shoppailusta puheenollen, oletkos käynyt Askartelupuodissa alennusmyynnissä? Näin viikonloppuna lehdessä, että niillä oli muuttomyynti... Vaarallista taas.
t.HannaR
No melkoinen loma teillä oli. Toivottavasti näitte kuitenkin dinosaurukset. ;) Ja London Bridgen - vai miten se oli.
VastaaPoistaEn ole käynyt Askartelupuodissa, koska tauti vaan jatkuu. Tänään olin töissä, mutta huomenna menen kysymään lääkäriltä, olisiko mitään mahdollisuutta pelastaa vielä nämä keuhkot... Mutta netissäkin voi shoppailla. Itse asiassa ostan varmaankin lipun vielä toiseen musikaaliin, kun sain päähäni, että pitäisi nähdä Leijonakuningas. Videoklipit netissä olivat sen verran komeaa katseltavaa. ;) Ja kun ei voi tietää, milloin pääsee Lontooseen seuraavan kerran.
Minä inhoan shoppailua, mutta shoppasin sitten Lontoossa koko kevään edestä ;O) Itse olen äärettömän huono säästämään ja reissaan paljon joten visa vinkuu aina kärsien; sitten sitä maksetaan hampaat kiristellen seuraavassa kuussa. Pitäisi jo oppia mutta kun ei..
VastaaPoista