”Miten pärjää nainen, joka ei laittaudu juuri ollenkaan?” Näin kysyy Hanna Jensen uusimman Olivian (4/10) 30 päivää ilman peiliä -artikkelin ingressissä. Hmm. Hyvin hän kai pärjäilee, vaikkakin tekee kai loppuikänsä pätkätöitä, mutta rinnalla on mukava mies, matkustella saa enemmän kuin uskalsi koskaan toivoakaan ja unelmat ovat sen kokoisia, että niitä voi ajatella jopa toteuttavansakin.
Niin, itse kuulun naisiin, jotka ihan oikeasti eivät laittaudu. Aamulla harjaan hiukset ja joskus laitan jotain hiusainetta (lähinnä lakkaa), mutta siinä se sitten onkin. En meikkaa. En föönaile hiuksia.
Hanna Jensenin haasteena oli elää 30 päivää katsomatta peiliin. Tuon haastekuukauden aikana hän otti myös selvää siitä, millaisia kauneusleikkauksia ihmiset tekevät – mikä on siis toinen ääripää ”kauneus”tarpeista huolehtimisen jatkumolla.
Vaikka olen kai jollain lailla outo naiseksi, en uskoisi selviäväni kovin hyvin ilman peiliä. Kyllä minun pitää katsoa hiuksia harjatessani, että jakaus on kohdillaan ja ettei hiuksiin jää mitään hullunkurisia ilmiöitä. Jensen selvisi kokeestaan hyvin. Hän jopa toteaa, ettei miettinyt ulkonäköään niin paljon kuin kuvitteli miettivänsä ennen kuin aloitti peilittömän kautensa.
Itsestäni kuulostaa hassulta, että meikittömän täytyisi keskittyä miettimään ulkonäköään. Minusta tuntuu, että ulkonäköä pitäisi miettiä paljon enemmän, jos laittautuisi. Pysyisivätkö meikit kunnossa? Olisivatko hiukset hyvin? On varmasti kyse siitä, mihin on tottunut, mutta minä tuntisin oloni todennäköisesti vaivautuneeksi meikkien kanssa, koska pelkäisin sotkevani ne normaalilla olemisellani, silmäkulman pyyhkimisillä jne. (Vaikkakin on tunnustettava, että niinä kertoina, kun minulla on ollut meikkiä, en ole kyllä ahdistunut niistä, joten ehkä minulla on väärä kuvitelma tuntemuksistani.)
Jensenin artikkeli antaa myös jonkinlaisen katsauksen siihen, mitä kauneuskirurgiaan kuuluu. Se onkin sitten muuttumassa entistä hullummaksi. Brasilialaisessa pakaroidenkohotuksessa saa peppuunsa silikonipallon, joka pyöristää pakarat nähtävästi seksikkäämmiksi. Onneksi minulla on jo aivan riittävän pyöreä perse. Mutta jotain muuta vikaa siinä taatusti täytyy olla…
Luin tuon saman jutun ja ajattelin etten ikinä pystyisi moiseen. Jo työni vuoksi joudun palaveeraamaan paljon ja olisi vähintäänkin outoa jos ei olisi hiukset kohdillaan ja nenä kiilloton ;O) Minulle meikki tuo itsevarmuutta, lisäksi ihoni ei ole luonnostaan loistavan hehkeä joten se kaipailee pientä paikkailua, ilman meikkiä näytän kuulemma zombielta...great..
VastaaPoistaOmassa ammatissani ei onneksi tarvitse olla varsinaisesti edustava, kunhan on asiallisesti pukeutunut. Joskus tulee kyllä ajatelleeksi, olisiko itsellä parempi olo, jos meikkaisi ja näyttäisi siten paremmalta. Toisaalta olen huomannut, etten ole ilmeisesti ulkonäöstä kuitenkaan riittävän kiinnostunut, koska en jaksa nähdä sitä vaivaa, että opettelisin käyttämään meikkejä ja olemaan meikattuna.
VastaaPoista