Mikä on romanttista ja mikä säälittävää?

Tänä aamuna on yksi jos toinenkin Helsingin Sanomien lukija hämmästellyt, mikä ihme on koko sivun täyttävä ilmoitus, jossa mies haluaa tavata naisen, joka on kadonnut/karannut häneltä 21. helmikuuta. Itsekin olin varma, että kyseessä on mainos, jonka tarkoitusperät selviävät myöhemmin – ensin kiusataan ihmisten mielikuvitusta ja sitten täräytetään, että tätä teidän kuuluisi ostaa.

Nyt kuitenkin Helsingin Sanomia myöten toitotetaan, että kyllä se mies ihan tosissaan oli romanttisesti vain sen yhden naisen perässä niin kovasti, että laittoi valtakunnan päälehteen 20 000 euron ilmoituksen. No, sehän on vain – osaanko laskea kuinka monen – aika monen kuukauden palkka.

Hyvästä kumppanistahan voisi tietenkin maksaa mansikoita, mikäli oikeasti hyvän parisuhteen löytymisellä olisi mitään tekemistä rahan kanssa. Monet ovat myös sitä mieltä, että esimerkiksi kihloihin ja naimisiin mennessä pitää saada sormus, joka on timanttisuudessaan mahdollisimman suuri. Tai pitää saada jumalattoman suuret häät, koska ikuisuuksiin – tai sitten ei – kestävää rakkautta ei voi edes juhlia niin suuresti kuin kuuluisi. Suuri juhla korostaa suurta rakkautta, suuri sormus korostaa suurta rakkautta. Suuri ilmoitus lehdessä korostaa suurta… no, ei ainakaan rakkautta, koska rakkautta ei voi kokea sellaista ihmistä kohtaan, jota ei tunne kuin sen verran, mitä on yhtenä iltana etäisyyden päästä seurannut.

Älkää siis viitsikö! Eivät suuret häät korosta suurta rakkautta vaan sitä, että joku haluaa niin kovin kilpailla muiden kanssa siitä, kenellä on suurimmat häät. Jonkun – morsiamen – mielestä vain isottelu on hänelle tarpeeksi suurta. Suuret timantit puolestaan ovat rumia. Sileä kultainen sormus on paljon kauniimpi.

Mitä sitten pitäisi ajatella tuosta niin rakastuneesta miehestä, joka on valmis maksamaan 20 000 euroa siitä, että saisi tavata naisen, joka näytti kivalta? Kannattaisi kasvaa aikuiseksi: todennäköistä on, että rahat menivät hukkaan. Olisi tietysti mukava, jos kiva ulkonäkö varmistaisi sen, että ihminen on juuri sopiva kumppani sille, joka pitää häntä ensinäkemältä lumoavana. Mutta en voi sanoa, että tämä nyt niin onneton mieshenkilö olisi romanttinen. Säälittävältä hän lähinnä vaikuttaa. Vai vastaisitko sinä ilmoitukseen, jonka lehteen laittanut – ja maksanut – uskoo näin sadunomaisesti rakkauteen ensisilmäyksellä? Taitaisi arjen koittaminen romahduttaa miehen pahasti.

Lehdet kertonevat, miten tarinassa kävi. Toivottavasti eivät kerro sentään sitä, että ilmoitus oli kaikesta huolimatta mainos. Silloin olisi aika moni – minä mukaan lukien – päivitellyt turhaan.