Tänään oli varsin paljon tavallisuudesta poikkeava kolumni Helsingin Sanomissa. Heikki Aittokoski kirjoitti avoimen kirjeen virassa olevalle paaville. Paperilehdessä kolumni oli muotoiltu kondomin muotoiseksi ja kuinkas ollakaan: niitä paavin kondomikannanottojahan se käsittelikin.
Paaviin lienee jo totuttu. Kovin paljon kommentteja ei Aittokoski nimittäin kolumniinsa Hesarin nettisivuilla saanut, vaikka kolumnin muoto oli muutoinkin kuin puhtaasti tekstin asettelultaan melkoisen hupaisa. Joku jaksoi pitää kolumnia asiattomana ja lapsellisena, joku oli sitä mieltä, että kyllä se paavi puhuu aivan järkeviä, mutta lehdet eivät jaksa poimia hänen puheistaan sitä olennaista otsikoihinsa. Suurin osa ei enää jaksa välittää – tehdään me muut se, mitä voidaan, antaa paavin jutella omiaan.
Paavius on kiinnostava instituutio, vaikka Vatikaani hieman ahdistava paikka onkin ja maailmassa on lukemattomia kauniimpia kirkkoja kuin Pietarinkirkko. Hupaisaa on, että on ihmisiä, jotka jaksavat palvoa paavia kuin Herraa ikään – tai seksiä huokuvaa filmitähteä. Paavin paikka on myös siitä erikoinen, että tuon instituution ajattelumallia on vaikeampi uudistaa kuin kenties minkään toisen valtaa pitävän instituution. Nytkin paavin kondomikannanottojen perusteluna sanottiin olevan, että ”paavi Benedictus XVI noudatti vain edeltäjiensä linjaa”. Seuraavakin paavi jatkaa sitten tämän ja muiden edeltäjiensä linjaa. Eipä siinä kai mitään, mutta hieman ihmetyttää, kuinka tuollaiseen asemaan päästetään henkilö, joka ei voi – jostain syystä – ajatella itse. Mitä valtaa se sellainen on? Asema, jossa on vain kahlehdittu siihen, mitä on ollut aikojen alusta.
Voimmehan me huolissamme olla tai välinpitämättömiä, jos hoksaamme, ettei huolellamme ole paljoa virkaa. Silti, kuten Heikki Aittokoskikin toteaa - neljästi: ”Voi Pyhä Isä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti