Suhtautumiseni uskontoon on ollut aina jokseenkin ongelmallinen. Välillä olen ollut liikaa asiaan liikaa vihkiytyneiden vaikutuspiirissä, mutta onneksi nyt olen jo aikoja sitten tempaissut itseni irti näistä ahdistavista ihmissuhteista ja ajattelusta, että uskonnollisuus olisi jotenkin parempaa kuin uskonnottomuus.
Nyt suhteeni uskontoon on selkeämpi: kielteinen. Miksi uskontoa tyrkytetään ovelta ovelle? Miksi paavilla on niin paljon vaikutusta ihmisten asenteisiin? Miksi kouluissa päästetään nuoriso-ohjaajat puhumaan Jeesuksesta päivänavauksiin, joista voisi muutoinkin kokonaan luopua?
Mielipiteeni ovat kärkkäitä, mutten silti ole kadottanut ihmisten vakaumusten kunnioittamista. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi turistilaumat mekkaloivat luostarissa tai kirkossa, vaikka se kuinka olisi turistinähtävyys. Ja vielä vähemmän ymmärrän sitä, että turistit kuvaavat videokameralla katolisen ihmisen ripittäytymistä. (Tällaistakin olen eräässä italialaisessa kirkossa nähnyt.) Kerro sinäkin minulle kaikki pahat tekosi, teen siitä matkamuiston. Pura sydäntäsi, leikkaan ohjelman illanistujaisiin. Rakastan kulkea kirkoissa, koska ne ovat rauhallisia ja kauniita paikkoja, mutta haluaisin tehdä sen rauhassa. Entäpä ne, joille kirkko oikeasti on pyhä paikka?
Viime tiistaina, 10. maaliskuuta, oli Helsingin Sanomissa nunna Benedictan haastattelu. Tämä 88-vuotias nainen totesi: ”Kaikki tietävät, mihin fanaattisuus johtaa. Äärimmäisiä ideologioita kannattava ei koskaan voi olla onnellinen.” Nunna Benedictan mukaan jopa sekin saattaa vahingoittaa, jos elämä täyttyy pelkästä hartaudenharjoituksesta. Jotenkin hän tuntui olevan niin jalat maassa, että se oli todella ihailtavaa. Haastattelusta löytyi ihminen, jota voi todella kunnioittaa, ihminen, joka ei vauhkoillut mihinkään suuntaan.
Ehkä minäkin vauhkoilen uskonnon vuoksi siksi, ettei sen kanssa anneta olla rauhassa. Siksi, että se tuodaan joka paikkaan. Siksi, että siitä koko ajan tapellaan. Siksi, että sen annetaan vaikuttaa niin paljon niittenkin elämään, jotka haluaisivat olla kuulematta siitä. Tai siksi, etten löydä rauhaa niistäkään kauniista kirkoista, joiden ovet avaan ja joihin astun sisälle.
Näitä sinun uskontoon liittyviä tekstejä on oikeasti todella kiinnostavaa lukea. Kerrankin löytyy sellainen ihminen, joka oikeasti pohtii asiaa rehellisesti ja silti oikeudenmukaisesti ja kunnioittavasti. Ja vaikka itse olenkin kanssasi "täysin" eri mieltä, niin olisi todellakin mielenkiintoista lukea lisää tämän aiheen tekstejä.
VastaaPoistaJa muuten, aika kristillisiä ovat kuitenkin tekstisi luonteenpiirteet...(vaikka sanot ettet Raamattua vielä pahemmin tarkkaan tunne) ;)