Jani Kaaron kirjoittaman artikkelin mukaan masennuksesta on elämän suurissa kriisitilanteissa – esim. puolison jättäessä – se etu, että se saa ihmisen jämähtämään paikalleen. Paikalleen puolestaan kannattaa jämähtää, ettei vain tee ”innostuksissaan” mitään ei-niin-nerokkaita ratkaisuja. On parempi ”murehtia ja märehtiä”. No, tässä nyt vielä on jotain järkeä, sillä isoa ratkaisuja ei kannata tehdä hätiköiden ja elämän suurista pettymyksistä pitää toipua rauhassa.
Mutta sitten… Artikkeli väittää, että normaalitilassaan ihminen kuvittelee itsestään aivan liikoja. Se varmasti pitääkin paikkansa monien kohdalla, mutta tämän ajatuksen ja masennuksen yhdistämisen tulos hämmentää. Tekstin mukaan ”tutkimukset masentuneilla ovat osoittaneet, että he ovat suorastaan inhorealistisia arvioidessaan itseään ja elämäntilannettaan. Ei pessimistisiä, vaan realistisia.”
Huhhuh. Ensiksikin voisi muistaa, että inhorealismi on aika eri juttu kuin realismi. Toisaalta on erittäin vaikea uskoa, että masentunut todellakin näkisi itsensä oikeassa valossa – siis jollain lailla realistisesti. Minun ymmärtääkseni kyse on juuri päinvastaisesta. Masentunut tuntee olevansa huono, masentunut saattaa kokea, ettei hänestä ole mihinkään, että hän on tarpeeton, että hänen olisi parempi kuolla. Tällainen kuvako meillä pitäisi olla itsestämme, jotta osaisimme tehdä elämässämme oikeat ratkaisut?
Masennus mukamas suojaa meitä rikkomasta itseämme elämässä. Entäpä se, kuinka paljon masennus – ihan oikea masennus – rikkoo ihmistä? Eikö olisi parempi olla hieman iloisempi ja uskoa tulevaisuuteen, sillä oikeastikin voi tapahtua hyviä asioita?
Artikkeli myöntää lopulta, että masennus voi muuttua ”luonnollisesta sairaalloiseksi”. Silloin voidaan antaa jo lääkkeitäkin – tosin juoksemalla paranee tekstin mukaan nopeammin. Sitten pitäisi vain tietää, kuinka se hullun masentunut ihminen kiskoo itsensä parantamaan itseään lenkkipolulle. Yöpaidan vaihtaminen päivävaatteisiin kun saattaa sekin olla ylivoimaista. Nämä masennustutkimustulokset saavatkin kysymään, millaisia masentuneita tässä oikein on tutkittu. Ei ainakaan sellaisia, joita itse tunnen.
Hei!
VastaaPoistaKyllä olet ihan oikeassa siinä, mitä sanoit kyseisestä artikkelista.Kliiniseen depressioon eli sairaalloiseen masennukseen kuuluu kiinteästi matala itsetunto ja jopa itsensä vihaaminen ja itsetuhoisuus.
Jutut, joissa sairautta vähätellään pistävät aina vihaksi. Mitään sairautta ei pitäisi joutua häpeämään,ja usein vieläkin kuulee tätä vähättelyä, jonka mukaan siitä selviää juoksulenkeillä ja muilla elintavoilla. Liikunta toki on oikeastikin hyvä apu. Se EI korvaa lääkitystä.
Ehkä artikkelin neuvot sopivat ehkä sellaiseen "feeling blue" masentuneisuuteen, mikä kuuluu kaikkien elämään. Ainahan on ylä- ja alamäkiä.Usein kuulee sanottavan, ettei pidä tehdä suuria muutoksia, jos on juuri kokenut suuren menetyksen. Ei siis pidä ottaa lopputiliä tai avioeroa tai karata sirkukseen, sillä ei ehkä voi tehdä "oikeita" päätöksiä.
Kauhea vuodatus tästä tuli. Tarkoitus oli vaan sanoa, että tykkäsin jutustasi.
Kyllähän täällä saa vuodattaa! Ja kiva kuulla, että pidit jutustani. On itse asiassa aina mukava saada pitkiä kommentteja, koska ne useimmiten kertovat juuri siitä, että olen kirjoittanut jotain, mikä ei ole ihan tyhjänpäiväistä. ;)
VastaaPoista"Toisaalta on erittäin vaikea uskoa, että masentunut todellakin näkisi itsensä oikeassa valossa – siis jollain lailla realistisesti."
VastaaPoistaUsko pois!
Masentunut voi todellakin aiheellisesti jopa kokea, että hänen olisi parempi kuolla pois.
Realistisesti ja kylmän loogisesti katsottuna voi hyvinkin olla olosuhteita joissa yksilön olisi kaikkien osapuolten ja kokonaisuuden kannalta parempi kuolla pois, lopetetaanhan sitä lemmikkieläimiäkin erinäisistä syistä.
"Terve" ihminen (kuka oikeasti on terve?) ei täysin toimi realistisesti ja loogisesti (niinkään loogisesti kuin masentunut voi toimia) tai näe asioita objektiivisesti, ja siitähän ne ristiriidat ja varsinainen masennus joillekin muodostuukin. Ihmisten luomat moraalisäännöt, kasvatus jne aiheuttavat ristiriidan ja esteen ratkaisulle joka on loogisen päättelykyvyn ja aukottoman matematiikan tulos.
Loogisesti ajatteleva masentunut henkilö hakee viimeiseen asti virhettä omista laskelmistaan (vaikkapa realistista syytä elämisen eli kitumisen jatkamiseen) eikä sitä löydä, eikä ammattiauttajatkaan sitä löydä kun ei sitä ole. Ammattiauttajakin joutuu myöntämään masentuneen logiikan ja päättelyn olevan aukoton. Lääkitys voi "auttaa", mutta ei se tee olosuhteista parempia, auttaa vain masentunutta katsomaan maailmaa epärealistisin silmin tai olemaan katsomatta sitä ollenkaan. Mömmöhöyryissä eläminen ei pidemmän päälle voi olla terveellistä eivätkä ne poista masennuksen aiheuttajaa. Ellei lääkitys osu kohdalleen vie se viimeisetkin ristiriidat ja auttaa masentunutta hyväksymään päättelynsä tuloksen ja seuraukset.
Kun loogisesti ajatteleva henkilö oikeasti masentuu voi Jani Kaaron kirjoittamasta artikkelista oikeasti olla apua, ja vaikka se onkin vain pintaraapaisu antaa se ajattelun aihetta. Se auttaa ymmärtämään ettei omassa ajattelumallissa tai fiiliksissä välttämättä olekaan virhettä. Se auttaa ymmärtämään maailmaa epäjohdonmukaisena ja epäoikeudenmukaisena paikkana. Se auttaa ymmärtämään miksi muut ainakin näennäisesti jaksavat eteenpäin vaikka itse ei juuri jaksa. Artikkelissa on "thinking outside the box" -ajattelua joka auttaa myös masentunutta ajattelemaan asioita toiselta kantilta. Masentunut ei enää olekaan yksilö joka ei jaksa koska olisi jotenkin puutteellinen, yksilö joka ei näe kaikkea mitä muut näkevät, vaan yksilö joka näkee ja ajattelee enemmän kuin muut uskaltavat.
Masennus on ikävä asia ja siihen ei todellakaan ajaudu pienistä murheista. Itse tiedän monia esimerkkejä kavereistani jotka ovat kärsineet masennuksesta.
VastaaPoistaNe voi johtua esim. ympäristöstä ei pelkästään omista kokemuksista. Sanotaan vaikka jos ei paikkakunta tarjoa tarpeeksi virikkeitä ja elämä ei suju kovin hyvin niin sitä vain jämähtää paikoilleen. Silloin sitä turhautuu ja pidemmän päälle masentuu.
Seuraava esimerkki henkilökohtaisista tapahtumista voi olla stressi(liikkaa asioita joita olisi hoidettava muttei riitä aika) , avoero/avioero(eroaa siitä jota rakasti) , työ(vapaaajan puute)josta saattaa seurata väsymystä , unenpuute(liikaa asioita pyörii mielessä että uni on levotonta) , muutto pois miehesi/naisesi luota omaan kämppään , lemikkien hoitaminen ja vielä päälle toisen kotitalouden hoitaminen.
P.S ei tässä vielä kaikki sukulaisten moittimiset , paskan puhuminen seläntakana , vähättely että henkilö ei pärjää omillaan tai että tekee kaikkki päätökset väärin(hänen on noudattettava muiden neuvoja tai saa joko lisää moittimista , huutoja tai haukkuja ym.)
Tuloksesksi voisi arvata masennusta! Koska ei silloin enään mikään innosta kun ett saa itse päättää mitä tehdä ja milloin!