Kylli-täti on ihana

Väsyttää ja vielä pitäisi venyä tänään skarppiuteen. Viime yönä tuli nukuttua kolme-neljä tuntia. Syy on Kylli-tädin. En asu Helsingissä, mutta eilen oli lähdettävä katsomaan Kylie Minoguen keikkaa Hartwall Areenalle, vaikka se tiesi sitä, että mies ajoi silmät ristissä yötä myöten kotiin. Mutta tiesin, että Kylli-täti on ihana, koska niin hän oli edelliselläkin kerralla Suomessa käydessään.



Kuuntelen aika vähän tanssipoppimusiikkia, mutta Kylli-täti on symppis ja hänellä on kokemukseni mukaan (no juu, tämä oli toinen keikka, jolla näin hänet) hyvä show.

Eilisen keikan huippukohtia olivat biisit Slow, All the Lovers ja Must Be Talking to an Angel, joka – todellakin – oli Eurythmicsia. Show oli täynnä ilma-akrobatiaa, kreikkalaisuutta, myyttejä (Pegasoskin sai Kylli-tädin selkäänsä) ja vaikka mitä. Tällaisen spektaakkelin katsominen on juuri sopivaa todellisuuspakoa silloin tällöin. Tunnelmat eivät nyt olleet niin vaihtelevat kuin KylieX2008-kiertueella, josta erityisesti jäi mieleeni valtava pääkallo, jonka päällä Kylie istui laulamassa koppalakki päässään. Mutta kyllä näitä tämänkin kiertueen tunnelmia olisi voinut katsella kauemminkin kuin ne pari tuntia, mitkä show kesti.