Luinpa sitten Alexandra Salmelan kohutun teoksen, joka nimessään yhdistää maagisen luvun 27 ja Nightwishin Kuolema tekee taiteilijan -biisin nimen. Tämä Tuomas Holopaisen sanoitus ei ole minulle koskaan täysin avautunut, mutta eipä Salmelakaan taida lainata siitä muuta kuin nuo kolme sanaa - ellei sitten melkein koko ideaa romaaniinsa… 27 eli kuolema tekee taiteilijan kertoo Angiesta, jonka oikea nimi on Marta ja joka opiskelee Prahassa. Mutta sitten iskee ikäkriisi. 27 vuotta tulee täyteen, ja senikäisinähän kaikki suuret taiteilijat – kuten vaikkapa Kurt Cobain ja Jim Morrison – ovat Angien mielestä kuolleet. Niinpä Angie uskoo, että hänenkin on saavutettava jotain, tehtävä merkittävä taiteellinen teko ennen kuin täyttää 28 – niin, ja kuoltava sitten pois.
Luomistyö ei ota gradunteon ohessa lähteäkseen Prahassa, joten Angie käyttää tielleen tulleen tilaisuuden hyväkseen ja lähtee Suomeen, jossa hän majoittuu erään pikkukylän erään saunan yhteyteen. Varsinaisessa talossa asuu lapsiperhe, jonka äiti Piia on jonkinlainen tiukkishippi ja isä Marko hieman rennompi ja joka ajaa Opel Astralla.
Angie pyrkii kirjoittamaan hyvää mutta kirjoittaa kaikenlaista shittiä – niinhän kai usein käy, kun yrittää tehdä taidetta. Vähintään yhtä mielenkiintoista on se, mitä tapahtuu, kun Angie tutustuu varsinkin ”isäntäperheensä” äitiin Piiaan. Piia alkaa muuttua, sekoilla - vaikkei voi sanoa, että hän olisi siihenkään asti kovin täyspäinen ollut.
Teoksen tarina ei ole yhtä erikoinen kuin sen kertomatapa. Kertojana on ajoittain Angie, mutta yhtä lailla tarinaa näyttävät omista näkökulmistaan Kassandra-kissa, Herra Possu, joka on Piian ja Markon kuopuksen Pikku Papsun pehmolelu sekä Astra, joka todellakin on tuo edellä mainittu Opel Astra -henkilöauto. Tätä voisi kutsua kikkailuksi, mutta itse asiassa vain tuo Astra ärsytti minua ja sekin vain siitä syystä, että auton kertomat pätkät on kirjoitettu kuin näytelmäksi, jonka henkilöt on nimetty repliikkien edellä tyyliin ”HÄN, JOKA AJAA” ja ”HÄN, JOKA ISTUU PELKÄÄJÄN PAIKALLA”. Näiden litanioiden lukeminen otti kieltämättä ajoittain hermoon.
Sen sijaan Herra Possu on jollain lailla hellyttävä. Se kertoo tilanteista kuin lapsi, joka ei ymmärrä onneksi aivan kaikkea. Herra Possu myös kuvittelee olevansa mukana tapahtumissa kuin paraskin toimija.
Kassandra-kissa sen sijaan on kyynisyyden perikuva ja sellaisena kiehtova. Sen kertomat jaksot on kaikki otsikoitu joksikin harhaksi: mukana ovat mm. romanttisen rakkauden harha, tehokkuuden harha ja läheisyyden harha. Kissaa ei paljoakaan mainita muiden kertojien osuuksissa, joten se tarkkailee asioita sivusta huomaamattomasti ja on minulle kuin jonkinlainen totuuden ääni, joka musertaa idyllin, jota ainakin Piia on yrittänyt rakentaa. Nähdessään Piian harrastavan miehensä Markon kanssa seksiä Kassandra toteaa: ”Ne yhtyvät. Ne kutsuvat sitä rakastelemiseksi, mutta se on hatarampaa kuin harha, se on silkkaa valetta.” Niin kyyninen tuo kissa on, eikä välttämättä aiheetta.
Angie vaikuttaa jossain määrin sekavalta haahuilijalta, joka haaveilee mahdottomuuksista – tai no miten sen nyt ottaa – mutta ei ole valmis pitkäjänteiseen työhön. Hän kirjoittaa tekstin, hylkää sen paremman (?) idean tullessa ja aloittaa alusta. Opinnotkin ovat siinä sivussa jäämässä kesken. Kuuluisuus, läpimurto, pitäisi tehdä nopeasti ja väkisin. Oletettavasti kovin moni taiteilija ei ole päätynyt kuitenkaan taiteilijaksi päättämällä olla taiteilija ja päättämällä kärsiä.
27 eli kuolema tekee taiteilijan veti minut mukaansa. Uskon, että osasyynä olivat nuo kiintoisat kertojat, erilaiset näkökulmat. Yhdellä kertojalla kerrottuna tarina ei välttämättä olisi ollut yhtä kiinnostava. Tai sitten siitä pitäisi tehdä vakavampi ja kertojan pitäisi olla oikeasti itsetuhoinen – silloin tarina riipisi riittävästi. Nyt tarina sisältää paljon huumoria, eikä Angie oikeasti ole itsetuhoinen, vaikka mukamas kuvittelee, että olisi hienoa kuolla nuorena. Tuskin hänellä edes on kunnollista ikäkriisiä, sillä hän ei pohdi paljoakaan vanhenemiseen liittyviä asioita, ainoastaan tuota 27 ikävuotta, jonka hän luulee olevan maaginen. Ja hei! 27-vuotias on ihan oikeasti vielä todella nuori! Niin nuori näköjään, että kuvittelee itsemurhaa jotenkin hohdokkaaksi jutuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti