Manipuloiko media meidät uskomaan, että olemme epäonnistuneita, ellemme pysty pitämään itseämme terveenä? Iltalehden nettisivut kertovat mielenkiintoisesta väitöstutkimuksesta, jossa pohditaan terveysjournalismia. Jutussa väittelijä Ulla ”Järvi on huolestunut ajattelutavasta, jossa ihmisen pitää olla terveyttään alati vaaliva kunnon kansalainen. Hän kysyy, onko ihmisarvon mittariksi tullut terveenä pysyminen.”
Tuntuu mukavalta, että joku on nostanut tämän asian esille. Itseäni on nimittäin viime aikoina mietityttänyt se, kuinka meille kaikille asetetaan ympäristöstä – ja median osuus tässä on pelottavan suuri – valtavia paineita. Terveet elämäntavat ovat tietenkin tärkeä asia, enkä halua kiistää sitä, etteikö ihminen voi vaikuttaa aika paljon moniin asioihin elämässään ja hyvinvoinnissaan. Mutta jos alkaa tosissaan lukea, mitä ns. hyvältä – hyväksyttävältä – elämältä vaaditaan, tulee lähinnä hulluksi.
Ihmiseltä vaaditaan valtavaa kontrollia. Syömistä pitää kontrolloida, sillä muuten on huono ihminen, jonka itsekuri ei toimi. Ihminen ei saa antautua ruokanautinnon valtaan kuin ainoastaan silloin kun jokainen kalori on laskettu ja annoksen on todettu olevan terveellisyyden ilmentymä. (Olen törmännyt ajatukseen, että lihava ihminen on epäilyttävä vain sen takia, että hänen lihavuutensa on merkki siitä, ettei hänellä ole itsekuria. Tämä tekee hänestä esimerkiksi kelvottoman työntekijän. Onko sellainen ihminen edes inhimillinen, jolla on täydellinen itsekuri? No, ehkä itsekuri saa lipsua, kunhan ei lipsu ruuan kohdalla.)
Liikunnan saannista pitää puolestaan huolehtia niin, että liikuntakertoja on viikossa riittävästi, että liikunta on sopivan rasittavaa ja että se rasittaa tasaisesti kaikkia lihasryhmiä. Henkisen tasapainon vuoksi pitää olla harrastuksia, jotka avaavat sielun ja lisäävät itsetuntemusta. Parisuhteelle ja lapsille pitää järjestää aikaa, jolloin tehdään jotain rakentavaa, jotain, mikä pitää nämä ihmissuhteet hyvinvoivina ja kasassa.
Poikkeus on seksi. Seksin valtaan pitää heittäytyä, koska hyvinvoivalla ihmisellä on tietenkin hyvinvoiva seksielämä. Itseään kaikin keinoin kontrolloivan ihmisen pitää makuuhuoneessa muuttua seksipedoksi, jolla ei ole estoja, joka toimii hetken mielijohteesta ja joka muistaa ajatella koko ajan sekä itseään että seksikumppaniaan, jotta molemmat saavat täydellisen tyydytyksen.
Jostain syystä pelkään, että se, joka yrittää täyttää kaikki nämä vaatimukset, murtuu ensimmäiseksi. Esimerkiksi oikeaa mielenrauhaa ja tasapainoa ei voi saavuttaa suorittamalla elämää. Vaikken ole niitä itsekään vielä löytänyt, olen tästä aivan varma.
On tärkeää tehdä elämässään hyviä valintoja, jotka auttavat pysymään terveenä. Minusta aika harvalla on kuitenkaan varaa osoitella sormella niitä, jotka eivät halua tuntea huonoa omaatuntoa joka asiasta, jonka tekevät terveyssuositusten vastaisesti. On myös pelottavaa, jos sairastuneita aletaan osoitella sormella ja yhä enemmän ja enemmän ääneenkin ajatella, että itsepähän ovat sairautensa hankkineet.
Hyvä kirjoitus! Laitoin sinulle haasteen/tunnustuksen blogiini!
VastaaPoista